Differences

This shows you the differences between two versions of the page.

--- lumikoira:nokinaata [2016/06/29 15:40] – deva
+++ lumikoira:nokinaata [2016/10/04 20:20] (current) – + move from mediawiki to dokuwiki deva
@@ Line 37: / Line 37: @@
 Näätiä johti aatelistyttö nimeltään Minkki. Minkki oli luonut myös jengin koodin: ketään ei saisi tappaa, keneltäkään ei saisi ryöstää mitään elintärkeää (jota ilman tämä ei voisi elää tai asian menetys suoraan uhkaisi tappaa tämän), toista jengiläistä ei jätettäisi auttamatta ja muiden Näätien ilmiantaminen olisi kiellettyä. Melko pian Minkin ja Nokinäädän/Tonin välille kehittyi säpinää, joka ei sinänsä ollut harvinaista muidenkin Näätien välillä. Tästä ei kuitenkaan pitänyt jengin suurin jäsen Mäyrä, joka oli itsekin ihastunut korviaan myöten Minkkiin. Mäyrä oli kuitenkin täysin Minkin pauloissa, eikä tämä tahtonut tehdä mitään vasten Minkin käskyjä, jolloin hänen oli vain “tyydyttävä osaansa”. Minkin johdolla, ja Tonin toimiessa oikeana kätenä, Näädät alkoivat kehittymään loppua kohden (tai ihan vain aikuistuessaan) todellisiksi ammattilaisiksi. He toimivat todella hyvin yhteen ja onnistuivat tekemään entistä suurempia keikkoja myös Kalaunin ulkopuolella, sekä tietenkin saivat suurempia saaliita.
-Lopulta Näädilläkään ei ollut onnellista loppua. Minkki ja Toni riitelivät, Toni lähti suuttuneena pois kaupungista, sillä välin Näätien tukikohdassa syttyi tulipalo, jonka seurauksena Tonin paras ystävä Haisu kuoli. Minkki alkoi suremaan ja meni vuosien jälkeen takaisin kotiinsa, jonka seurauksena tämän vanhemmat ensin lähettivät tyttärensä pois maasta (ettei päätyisi takaisin kadulle ryöstelemään) ja myöhemmin pakkonaittivat tämän eteenpäin. Toni ja muut Näädät yrittävät etsiä Minkkiä, mutta eivät tätä löytäneet tätä. Lisäksi Toni ja Mäyrä molemmat syyttivät toisiaan tulipalosta, jonka seurauksena Haisu kuoli ja Minkki kadotettiin. Mäyrä epäili Tonin tahtovat kostaa riidan Minkin kanssa, kun taas Toni epäili Mäyrän tahtoneen tappaa kaikki muutkin. Näädät olivat ilman johtajaa, mutta Toni ei tahtonut johtajaksi vaan löytää Minkin, jolloin Mäyrä otti Minkin paikan. Näädät muuttuivat nuorisorikollisista ja taitavista varkaista säälimättömiksi murhaajiksi, jolloin suurin osa muistakin vanhoista Näädistä päätti lähteä jatkamaan elämäänsä Näätien ulkopuolelle.
+Lopulta Näädilläkään ei ollut onnellista loppua. Minkki ja Toni riitelivät, Toni lähti suuttuneena pois kaupungista, sillä välin Näätien tukikohdassa syttyi tulipalo, jonka seurauksena Tonin paras ystävä Haisu kuoli. Minkki alkoi suremaan ja meni vuosien jälkeen takaisin kotiinsa, jonka seurauksena tämän vanhemmat ensin lähettivät tyttärensä pois maasta (ettei päätyisi takaisin kadulle ryöstelemään) ja myöhemmin pakkonaittivat tämän eteenpäin. Toni ja muut Näädät yrittävät etsiä Minkkiä, mutta eivät löytäneet tätä. Lisäksi Toni ja Mäyrä molemmat syyttivät toisiaan tulipalosta, jonka seurauksena Haisu kuoli ja Minkki kadotettiin. Mäyrä epäili Tonin tahtoneen kostaa riidan Minkin kanssa, kun taas Toni epäili Mäyrän tahtoneen tappaa kaikki muutkin. Näädät olivat ilman johtajaa, mutta Toni ei tahtonut johtajaksi vaan löytää Minkin, jolloin Mäyrä otti Minkin paikan. Näädät muuttuivat nuorisorikollisista ja taitavista varkaista säälimättömiksi murhaajiksi, jolloin suurin osa muistakin vanhoista Näädistä päätti lähteä jatkamaan elämäänsä Näätien ulkopuolelle.
 (Vähän enemmän tietoja Näädistä löytyy [[lumikoira:roopertin_kuulusteluraportti|erään Näädän]] kuulusteluraportista.)
@@ Line 59: / Line 59: @@
 Vähän sen jälkeen, kun Toni oli käynyt kotona ja saanut isoisoisoisänsä sormuksen, Tonin elämä otti taas uuden käännöksen, joka myös johti Nokinäädän kaikkein kuuluisimpaan keikkaan. Vaikka kohdekin oli melko arvokas, niin keikan teki tulevaisuuden kannalta tärkeäksi se, että keikan takia/ansiosta Toni sai arkivihollisen, etsintäkuulutuksen, sekä itselleen sen hetken tärkeimmän ystävän ja tukijan.
-//To be continued...//
+Harnigin kreivi Greharg isännöi maanomistajaritarinsa häitä omalla kesäkartanollaan. Näyttääkseen suosiotaan tärkeälle alaiselleen, kreivi oli pyytänyt morsiamelle lainaksi kuninkaallista tiaraa, jota oli tätä ennen käyttäneet useat prinsessat omissa häissään. Tiara ei ole millään tavalla maaginen, mutta sen kadottamisesta kreivi saisi hyvin suuren poliittisen selkäsaunan kuninkaan polvella. Vastuun tiaran vartioinnista koko juhlallisuuksien ajaksi kreivi oli jättänyt omalle pojalleen varakreivi Linnartille. Nokinäädän palkannut henkilö ei aikonut myydä tiaraa, vaan kiristäisi kreiviltä jotain tiaran palautusta vastaan.
+Toni ei halunnut pilata syyttömän tytön hääjuhlaa viemällä tiaraa ennen vihkimistä, joten päätti kaapata tiaran vasta hääjuhlien loppupuolella. Kun tuore morsian meni hetkeksi aikaa vilvoittelemaan suurelle parvekkeelle, häntä lähestyi tuntematon komea mies, joka halusi tulla henkilökohtaisesti onnittelemaan kaunista morsianta. Keskustelu ei kestänyt pitkään ja päättyi käsisuudelmaan, mutta vasta palatessaan takaisin juhliin muut juhlijat huomasivat morsiamen tiaran kadonneen hänen päästään. Toni oli tutkinut pakoreitin etukäteen ja hänen tarvitsi päästä ainoastaan tyhjään torniin, jossa hänen köytensä odotti. Sieltä nopea laskeutuminen alas kartanon vartioimattomalle sivustalle, nopea juoksu ruusupuskien ohi metsään ja vartijoilla ei olisi toivoakaan löytää häntä. Tyhjän tornihuoneen sijaan tornissa odotti hiukan yllättynyt noin nelikymppinen aatelisnainen. Nainen huomasi ensimmäiseksi Tonin kädessä olevan tiaran ja hänen kämmenellään alkoi loistamaan sininen pallo. Ennen kuin Toni ennätti keksiä mitään tekosyytä, pakosuunnitelmaa, iskurepliikkiä tai edes viimeisiä sanojaan, käski nainen hyvin painokkaasti Tonia sulkemaan oven ja riisumaan vaatteensa.
+Tonin onneksi kreivittären sisko Friederika oli tullut rauhoittumaan torniin, koska hänen veljenpoikansa varakreivi Linnart oli loukannut häntä juhlien aikana. Kiistaa oli tullut siitä, saisiko Friederika kokeilla tiaraa itse, kun morsian ei sitä käyttäisi. Eihän itse aikonut vielä mennä naimisiin, mutta häntä tietenkin kiehtoi miltä näyttäisi olla prinsessa. Friederika huomasi myös varkaan olevan varsin komea ja olihan tässä juhlallisuuksien aikaan ennättänyt vähän himokin iskeä, joten hän tajusi saavansa nyt monta kärpästä yhdellä iskulla.
+Hyvin spontaanisen lemmenhetken rikkoi varakreivi Linnart, joka tuli hakkaamaan tornin ovea ja pyytämään tädiltään apua varkaan etsimiseen. Kuultuaan oven läpi tätinsä avun(?)huudot, onnistui nuori varakreivi rikkomaan oven. Tällä välin Toni oli juuri saanut housut jalkaansa, toiseen käteensä tiaran velhottaren päästä ja pyrki tornin ikkunasta ulos niin nopeasti kuin pystyi. Tonin köysi oli tornissa, kuten hänen muutkin varusteensa, ja touhut erittäin kiihkeän naisen kanssa olivat kestäneet sen aikaa, että hän näki tornin katolla istuessaan koko kartanon ympäri kulkevat etsintäpartiot. Pako ei olisi enää mahdollista ja Toni alkoi miettiä hyviä viimeisiä sanoja, jotka hirttolavalla saisi sanoa.
+Yllättäen tornin ikkunasta alkoikin kuulua huhuilua. Naisen ääni myös torui, että oli rumaa jättää kesken jotain mikä oli aloitettu. Velhotar oli onnistunut huijaamaan veljenpoikaansa ja oli kertonut tälle joutuneensa vastentahtoisesti tämän varkaan raiskaamaksi. Linnart oli poistunut tornista, lupasi tädilleen etsiä tämän Sopulin - koska Toni meni hämmentyneenä esittäytymään Friederikalle Soopeliksi - ja jätti tornin juurelle vartijan, jotta tämä raiskaaja-varas ei pääsisi takaisin häiritsemään selkeästi nyt omaa rauhaa tarvitsemaa tätiään. Velhotar lupasi auttaa Tonin pois kesäkartanolta… mutta vasta huonosti nukutun yön jälkeen.
+Aamulla Toni piiloutui Friederikan matka-arkkuun ja sai ahtaan kyydin pois Harnigien kesäkartanolta. Toni toivoi pääsevänsä karkuun vielä joku päivä nuoreen lihaan humaltuneelta puumalta, mutta päästyään velhottaren omaan torniin Maraan, jossa prinsessaleikit jatkuivat vielä yhden yön ajan, Toni alkoi kiinnostua kaikesta mitä velhotar osasi. Aluksi Friederika kutsui Tonia takaisin vain pelehtiäkseen tämän kanssa, lähettäen matkaan pieniä lintuja tai muita elämiä, jotka alkoivat kasvamaan kooltaan ja muuttua agressiivisemmiksi, jos Toni ei lähtenyt pian kohti Maraa ja Friederikan tornia. Toni halusi oppia Friederikalta taitoja, jotka voisivat auttaa häntä paremmin varastamaan asioita, kuten mieli- ja salavihkaisuustaikuutta, ja myös Friederikan henkilökohtainen kirjasto olivat Tonin mieleen. Ja jos ihan totta puhutaan, olihan seksikin aivan loistavaa Friederikan kanssa, eikä sängystä tai kylpypaljusta puuttunut ainakaan mielikuvitusta. Velhottarella ei ollut mitään sitä vastaan, että Toni oppisi taikuutta ja tämä voisi auttaa häntä muutenkin omien agendojensa edistämisessä, kunhan aina palkkio tehtyyn työhön menee tasan.
+Linnartin etsiessä Nokinäätää, jolloin samalla koko Harnigin kreivikuntaan laitettiin hänestä etsintäkuulutus ihan hyvällä löytöpalkkiolla, ei ollut yhtään haitaksi saada edes yksi liittolainen. Tiarakin palautui lopulta takaisin oikeille omistajille, mutta se se ei Linnartia hidastanut, sillä hän halusi kostaa tätinsä ja sukunsa kunniaa loukanneelle roistolle. Friederikan ja Tonin välille kasvoi vahva ystävyyssuhde, jonka tulevaisuuden kestävyydestä tai muotoutumisesta on vaikea sanoa mitään, mutta keskenäinen luottamus tapahtumiin on molempien etujen mukainen.
@@ Line 137: / Line 149: @@
 ==== Harnigin aateliset ====
+**Kreivi Greharg**: Harnigin kreivi. Ei kanna poikansa tapaan Nokinäädälle kaunaa, mutta olisi varmasti tyytyväinen, jos saisi Nokinäädän vastuuseen teostaan.
+**Varakreivi Linnart**: Kreivi Grehargin poika ja tämän ensimmäinen perillinen. Kantaa pahasti kaunaa Nokinäädälle ja on luvannut tälle pitkän ja tuskaisen kuoleman. Joko tahallaan tai vahingossa kutsuu Nokinäätää “Sopuliksi” (nokinäätä = soopeli ~ sopuli). Luise kihlattiin Linnartille, mutta Luise ei innostunut itse tästä. Viimeinen niitti oli, kun Toni ja Linnart kaksintaistelivat kuninkaan linnassa, jonka onneksi Thamior keskeytti (Toni oli silloin pahasti tappiolla). Nykyään on menossa naimisiin Sir Ahman serkun kanssa.
+**Velhotar Friederika Vedenpetto**: Kreivi Grehargin sisko, varakreivi Linnartin täti ja Tonin opettaja & ystävä “eduilla”. Opettanut Tonille taikuutta, sekä pitää Tonia parhaimpana “lelunaan”. Halujen syttyessä runsaalla mielikuvituksella varustetulla puuma-velhottarella on ollut tapana kutsua Toni paikalle pienien, puhuvien eläimien toimesta tai hän piipahtaa yllättäen itse paikalle. Friederika tuntuu nauttivan erityisesti silloin, kun saa Tonin oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Tonin ja Friederikan suhde on säilynyt vuosien ajan pelkästään lihallisena, joka on sopinut kummallekin osapuolelle, vaikka molemmat myös auttavat toisiaan tarvittaessa makuukammarin ja kylpypaljun ulkopuolella - kunhan ensin “vastapalveluksesta” sovitaan.