| |
| lumikoira:roopertin_kuulusteluraportti [2015/11/16 13:17] – Ak: Uusi sivu: <Kuulusteluraportin käärön päälle on kirjoitettu erilliselle paperille hienolla kultaisella musteella> <BR/> ''Tämä dokumentti on määrätty salattavaksi Kuninkaallisen Ar... amoeba | lumikoira:roopertin_kuulusteluraportti [2015/11/16 15:13] (current) – + move from mediawiki to dokuwiki amoeba |
|---|
| Arvoisa Kuninkaallisen Arkiston Johtaja Tuimala, | Arvoisa Kuninkaallisen Arkiston Johtaja Tuimala, |
| |
| Tämä dokumentti on luotu kuulusteltavan Roopertti Joentörmän, jota myös kutsuttiin Näätien katujengissä "Ahmaksi", tietojen perusteella ja meillä on kaikki luotto ja uskomus, että kuulusteltava Joentörmä on kertonut meille kaiken omasta tahdostaan, selvässä mielentilassa ja ilman petosta tai vilppiä mielessään. Joentörmän kuolemantuomio on luvattu tämän tunnustuksen myötä muuttaa maasta karkottamiseksi, joka tullaan panemaan täyteen heti dokumentin virallisen hyväksynnän jälkeen. Dokumenttia on pyydetty salaiseksi Joentörmän pyynnöstä, jonka pyyntö rikollisena ei paljoa paina, mutta tunnustuksessa tullaan mainitsemaan erään kaupunkimme aatelisen jälkeläisestä taustoja, joka voi aiheuttaa ongelmia hänen perheelleen, sekä nuorelle neidille itselleen. Tämä voi tarkoittaa, että tätä dokumenttia ei voida käyttää tulevaisuudessa heidän tuomitsemista vastaan, jonka takia nöyrästi ehdotamme sopimuksen purkamista maasta karkottamisen muuttamista elinkautiseksi vankeudeksi, jota voidaan lyhentää todistamisesta dokumentista löytyviä muita Näätien katujengiläisiä vastaan. | Tämä dokumentti on luotu kuulusteltavan Roopertti Joentörmän, jota myös kutsuttiin Näätien katujengissä "Ahmaksi", tietojen perusteella ja meillä on kaikki luotto ja uskomus, että kuulusteltava Joentörmä on kertonut meille kaiken omasta tahdostaan, selvässä mielentilassa ja ilman petosta tai vilppiä mielessään. Joentörmän kuolemantuomio on luvattu tämän tunnustuksen myötä muuttaa maasta karkottamiseksi, joka tullaan panemaan täyteen heti dokumentin virallisen hyväksynnän jälkeen. Dokumenttia on pyydetty salaiseksi Joentörmän pyynnöstä, jonka pyyntö rikollisena ei paljoa paina, mutta tunnustuksessa tullaan mainitsemaan erään kaupunkimme aatelisen jälkeläisestä taustoja, joka voi aiheuttaa ongelmia hänen perheelleen, sekä nuorelle neidille itselleen. Tämä voi tarkoittaa, että tätä dokumenttia ei voida käyttää tulevaisuudessa heidän tuomitsemista vastaan, jonka takia nöyrästi ehdotamme sopimuksen purkamista ja maasta karkottamisen muuttamista elinkautiseksi vankeudeksi, jota voidaan lyhentää todistamisesta dokumentista löytyviä muita Näätien katujengiläisiä vastaan. |
| |
| <Lisämerkintä sivuun> \\ | <Lisämerkintä sivuun> \\ |
| Näätiä? Ei me siihen aikaan oltu. Vasta kun Minkki tuli mukaan kuvioihin. Me oltiin kai jotain kymmenen ja leikittiin kirkon takana, kun se yllättäen vain ilmestyi meidän taakse ja sanoi ottavansa meidät leikkiinsä mukaan. Siis hänen leikkiin. En minä tiedä, kyllä me suoraan nähtiin, että Minkin mekko oli kalliimpi kuin Lumikon isän tekemä hienoin takki, sen vaaleista, hyvin hoidetuista hiuksista joku olisi maksanut maltaita, ihokin oli täydellinen ja normaalisti oltaisiin vain syljetty tuollaisen kultalusikka suussa syntyneen päälle. Mutta jotenkin sen karisma, se katse ja olemus, sai meidät vain kysymään: Ai mitä leikkiä? Minkki kertoi meille saman tien tarinan, missä me elettäisiin kuten haluttaisiin, ei uskottaisi vanhempia, vartijoita tai kukaan muukaan ei voisi meitä komentaa. Meillä olisi meidän oma koodisto, omat lait, tehtäisiin just sitä mitä tahdottaisiin. Muistan kun ne kaikki ajatukset valtasi mielen. Olen muidenkin kuullut sanovan, että Minkillä on ominaisuus kertoa tarinoita, jotka vain herää henkiin sun mielessä. Joskus me ollaan kerrottu yksityiskohtia meidän mielikuvista, jotka oli keskenään täysin samoja, vaikka Minkki ei ollut koskaan niitä edes suoraan kertonut. Puhumattakin on selvää, että me lapset oltiin myytyjä siltä seisomalta ja me liityimme Minkin leikkiin. | Näätiä? Ei me siihen aikaan oltu. Vasta kun Minkki tuli mukaan kuvioihin. Me oltiin kai jotain kymmenen ja leikittiin kirkon takana, kun se yllättäen vain ilmestyi meidän taakse ja sanoi ottavansa meidät leikkiinsä mukaan. Siis hänen leikkiin. En minä tiedä, kyllä me suoraan nähtiin, että Minkin mekko oli kalliimpi kuin Lumikon isän tekemä hienoin takki, sen vaaleista, hyvin hoidetuista hiuksista joku olisi maksanut maltaita, ihokin oli täydellinen ja normaalisti oltaisiin vain syljetty tuollaisen kultalusikka suussa syntyneen päälle. Mutta jotenkin sen karisma, se katse ja olemus, sai meidät vain kysymään: Ai mitä leikkiä? Minkki kertoi meille saman tien tarinan, missä me elettäisiin kuten haluttaisiin, ei uskottaisi vanhempia, vartijoita tai kukaan muukaan ei voisi meitä komentaa. Meillä olisi meidän oma koodisto, omat lait, tehtäisiin just sitä mitä tahdottaisiin. Muistan kun ne kaikki ajatukset valtasi mielen. Olen muidenkin kuullut sanovan, että Minkillä on ominaisuus kertoa tarinoita, jotka vain herää henkiin sun mielessä. Joskus me ollaan kerrottu yksityiskohtia meidän mielikuvista, jotka oli keskenään täysin samoja, vaikka Minkki ei ollut koskaan niitä edes suoraan kertonut. Puhumattakin on selvää, että me lapset oltiin myytyjä siltä seisomalta ja me liityimme Minkin leikkiin. |
| |
| No siis Minkki on sen rikkaan ritari Gelthoffin vanhin tytär L. Ihan eri luokkaa kuin me muut. Ei se kuitenkaan katsonut meitä alas, vaan piti meitä kaikkia tasavertaisina. Siksi me kai sitä sitten seurattiin loppuun asti. Se kuulema suuttui isälleen, koska sen isä ei enää välittänyt siitä sen jälkeen, kun sen veli syntyi. Se kai aluksi karkasi ja halusi kerätä sillä huomiota. Sen lastenhoitaja, vanhempi aatelisrouva Ruska oli sen nimi, asui jossain siellä kirkon lähistöllä. Hänen luona ollessaan ja nähdessään meidät ulkona leikkimässä, L keksi kaiken sanomansa ja päätti alkaa elämään toisenlaista elämää. Niin se joskus humalassa mainitsi. Sitten jossain vaiheessa kai sekin alkoi uskoa omiin tarinoihinsa ja karkasi oikeasti kotoa. | No siis Minkki on sen rikkaan ritari Gelthoffin vanhin tytär Luise. Ihan eri luokkaa kuin me muut. Ei se kuitenkaan katsonut meitä alas, vaan piti meitä kaikkia tasavertaisina. Siksi me kai sitä sitten seurattiin loppuun asti. Se kuulema suuttui isälleen, koska sen isä ei enää välittänyt siitä sen jälkeen, kun sen veli syntyi. Se kai aluksi karkasi ja halusi kerätä sillä huomiota. Sen lastenhoitaja, vanhempi aatelisrouva Ruska oli sen nimi, asui jossain siellä kirkon lähistöllä. Hänen luona ollessaan ja nähdessään meidät ulkona leikkimässä, Luise keksi kaiken sanomansa ja päätti alkaa elämään toisenlaista elämää. Niin se joskus humalassa mainitsi. Sitten jossain vaiheessa kai sekin alkoi uskoa omiin tarinoihinsa ja karkasi oikeasti kotoa. |
| |
| Meistä tuli Näädät, nuo viekkaat eläimet, jotka olivat ovelia ja vikkeliä ja pääsivät aina karkuun, mutta aluksi me vain leikittiin salanimillä. Ehkä Minkki halusi varjella omaa elämäänsä silloin aluksi, myöhemmin se halusi unohtaa koko vanhan elämänsä ja elävänsä ainoastaan uudella nimellään. Niin me muutkin. Ei ollut enää Roopea, Anssia, Annaa tai Samua, me oltiin Näätiä. Me ei haluttu elää kuin meidän vanhemmat teki. Haluttiin olla vapaita! Vapaana olo tarkoitti, että jostain piti silti saada ruokaa, juomaa ja jotain muuta millä elää. Ensimmäinen majapaikka, tai tukikohdaksi me sitä kutsuttiin, löydettiin helposti rouva Ruskan puutarhavajasta, mutta niitä on ollut monia sen jälkeen. Ruokaa ja juomaa me joskus kerjäsimme, toisinaan varastettiin, joskus jopa ostettiin tai vaihdettiin palveluksiin. Ollaan me tehty rahasta vaikka mitä, eikä todellakaan olla kaikesta ylpeitä, mutta me saatiin olla vapaita ja elettiin Minkin luomalla koodistolla. Se hankittiin mitä tarvittiin, tappamiseen ei ryhdytty, eikä muutenkaan aiheutettu muille hengenvaaraa. Me oltiin sankareita, muut eivät ehkä olleet samaa mieltä. | Meistä tuli Näädät, nuo viekkaat eläimet, jotka olivat ovelia ja vikkeliä ja pääsivät aina karkuun, mutta aluksi me vain leikittiin salanimillä. Ehkä Minkki halusi varjella omaa elämäänsä silloin aluksi, myöhemmin se halusi unohtaa koko vanhan elämänsä ja elävänsä ainoastaan uudella nimellään. Niin me muutkin. Ei ollut enää Roopea, Anssia, Annaa tai Samua, me oltiin Näätiä. Me ei haluttu elää kuin meidän vanhemmat teki. Haluttiin olla vapaita! Vapaana olo tarkoitti, että jostain piti silti saada ruokaa, juomaa ja jotain muuta millä elää. Ensimmäinen majapaikka, tai tukikohdaksi me sitä kutsuttiin, löydettiin helposti rouva Ruskan puutarhavajasta, mutta niitä on ollut monia sen jälkeen. Ruokaa ja juomaa me joskus kerjäsimme, toisinaan varastettiin, joskus jopa ostettiin tai vaihdettiin palveluksiin. Ollaan me tehty rahasta vaikka mitä, eikä todellakaan olla kaikesta ylpeitä, mutta me saatiin olla vapaita ja elettiin Minkin luomalla koodistolla. Se hankittiin mitä tarvittiin, tappamiseen ei ryhdytty, eikä muutenkaan aiheutettu muille hengenvaaraa. Me oltiin sankareita, muut eivät ehkä olleet samaa mieltä. |
