Differences

This shows you the differences between two versions of the page.

--- lumikoira:santa [2018/02/06 20:51] – deva
+++ lumikoira:santa [2018/02/10 09:01] (current) – /* Vuodet Saukon ja Hillerin opissa */ + move from mediawiki to dokuwiki amoeba
@@ Line 89: / Line 89: @@
-Thamiorin vastustelusta huolimatta, Louisen tahto meni läpi ja Santa joutui jättämään kaiken tutun ja turvallisen taakseen. Matkaan hän ei joutunut lähtemään yksin, vaan häntä tuli hakemaan Pohjanportilta asti keski-ikäinen, harmaahiuksinen ja hiukan koukkunokkainen nainen, joka esitteli itsensä Lumikoksi. Lumikko kertoi tunteneensa Santan oikean äidin lähes koko elämänsä, tekevänsä hänelle "useimmiten" töitä ja pitävän tätä myös parhaana ystävänään. Lumikko kertoi myös tunteneensa Santan isän, kun hän ei vielä ollut niin ilkeä kuin nykyään, josta kuulemma oli Todella pitkä aika. Matkan aikana Lumikko valmisteli Santaa kaikkeen tulevaan, sillä määränpäässä odotti varsin erikoinen uusi koti. Kaksikko matkasi Kassburgiin, josta muutaman tunnin kävelymatkan päästä - oikeastaan keskeltä ei mitään - löytyi maalaistalo ulkorakennuksineen.  Perillä häntä oli ensimmäisenä vastassa hymyilevä keski-ikäinen pariskunta. Hoikka, ruskea tukkainen, viiksekäs mies esitteli itsensä Sauliksi ja tämä puhui hiukan erikoisella aksentilla, joka viittasi miehen tulleen kauempaa lännen suunnasta. Naisella oli hyvin vaaleat, hiukan kihartuvat hiukset, jotka ylettyivät puoleen selkään. Nainen esitteli itsensä Hilkaksi, antoi Santalla suuren halauksen ja sanoi odottaneensa todella pitkään tämän tapaamista. Nainen tuntui puhuvan murteella, jota tyypillisesti kuulee Hirvassa.
+Thamiorin vastustelusta huolimatta, Louisen tahto meni läpi ja Santa joutui jättämään kaiken tutun ja turvallisen taakseen. Matkaan hän ei joutunut lähtemään yksin, vaan häntä tuli hakemaan Pohjanportilta asti keski-ikäinen, harmaahiuksinen ja hiukan koukkunokkainen nainen, joka esitteli itsensä Lumikoksi. Lumikko kertoi tunteneensa Santan oikean äidin lähes koko elämänsä, tekevänsä hänelle "useimmiten" töitä ja pitävän tätä myös parhaana ystävänään. Lumikko kertoi myös tunteneensa Santan isän, kun hän ei vielä ollut niin ilkeä kuin nykyään, josta kuulemma oli Todella pitkä aika. Matkan aikana Lumikko valmisteli Santaa kaikkeen tulevaan, sillä määränpäässä odotti varsin erikoinen uusi koti. Kaksikko matkasi Kassburgiin, josta puolen tunnin kävelymatkan päästä - yllättävän paljon keskeltä ei mitään - löytyi maalaistalo ulkorakennuksineen.  Perillä häntä oli ensimmäisenä vastassa hymyilevä keski-ikäinen pariskunta. Hoikka, ruskea tukkainen, viiksekäs mies esitteli itsensä Sauliksi ja tämä puhui hiukan erikoisella aksentilla, joka viittasi miehen tulleen kauempaa lännen suunnasta. Naisella oli hyvin vaaleat, hiukan kihartuvat hiukset, jotka ylettyivät puoleen selkään. Nainen esitteli itsensä Hilkaksi, antoi Santalla suuren halauksen ja sanoi odottaneensa todella pitkään tämän tapaamista. Nainen tuntui puhuvan murteella, jota tyypillisesti kuulee Hirvassa.
-Santa sai hyvin pian todeta todeksi kaiken, mitä Lumikko oli matkalla kertonut pariskunnasta. Sauli ja Hilkka olivat pelkästään heidän peitenimet Kassburgissa, mutta heidät paremmin tunnettiin "piireissä" Saukkona ja Hillerinä. Sauli ja Hilkka pitivät maatilaa, jossa he eivät niinkään kasvattaneet viljaa ja karjaa, vaan erityiskasvastusta vaativia lapsia. Lapset olivat tyypillisesti häiriötekijöitä vanhemmilleen, jotka sitten maksoivat pariskunnalle, jotta heidän lapsensa saisivat oikeanlaisen kasvatuksen, mutta vanhempien oma maine säilyisi. Eli lapset olivat tyypillisesti rikkaiden vanhempien mykkiä, kuuroja tai muuten kehitysvammaisia lapsia, tai lapsia joilla oli vaikeuksia keskittyä normaalisti koulussa tai heillä oli villien tapojensa vuoksi mahdollisuus eksyä "väärille poluille" elämässä. Näitä lapsia Sauli ja Hilkka kasvattivat parhaansa mukaan. Saukko ja Hilleri taas olivat vakoojamestareita, jotka ohjasivat ja hallitsivat Minkin vakoojaverkostoa Kassburgissa. He myös valitsivat Saulin ja Hillerin kasvatuslapsista parhaimmat ja opettivat nämä osaksi vakoojaverkostoa. Toinen heistä oli lähes aina maatilalla lapsia varten, mutta toisinaan he jättivät maatilan vanhempien lasten huollettavaksi ja olivat koko päivän muissa töissä. Kaikkein huomattavimman asian heistä huomasi jokainen: he vaikuttivat olevan syvästi rakastuneita toisiaan kohtaan. Vaikka he näyttivät olleen yhdessä pitkän ajan, he käyttäytyivät leikkisästi kuin rakastuneet teinit toistensa seurassa ja eivät koskaan riidelleet keskenään - ainakaan Santan nähden. Heidän keskenäiset hyvät välit tuntuivat välistä jopa vaivaannuttavilta...
+Santa sai hyvin pian todeta todeksi kaiken, mitä Lumikko oli matkalla kertonut pariskunnasta. Sauli ja Hilkka olivat pelkästään heidän peitenimensä Kassburgissa, mutta heidät paremmin tunnettiin "piireissä" Saukkona ja Hillerinä. Sauli ja Hilkka pitivät maatilaa, jossa he eivät niinkään kasvattaneet viljaa ja karjaa, vaan erityiskasvastusta vaativia lapsia. Lapset olivat tyypillisesti häiriötekijöitä vanhemmilleen, jotka sitten maksoivat pariskunnalle, jotta heidän lapsensa saisivat oikeanlaisen kasvatuksen, mutta vanhempien oma maine säilyisi. Eli lapset olivat tyypillisesti rikkaiden vanhempien mykkiä, kuuroja tai muuten kehitysvammaisia lapsia, tai lapsia joilla oli vaikeuksia keskittyä normaalisti koulussa tai heillä oli villien tapojensa vuoksi mahdollisuus eksyä "väärille poluille" elämässä. Näitä lapsia Sauli ja Hilkka kasvattivat parhaansa mukaan. Saukko ja Hilleri taas olivat vakoojamestareita, jotka ohjasivat ja hallitsivat Minkin vakoojaverkostoa Kassburgissa. He myös valitsivat Saulin ja Hillerin kasvatuslapsista parhaimmat ja opettivat nämä osaksi vakoojaverkostoa. Toinen heistä oli lähes aina maatilalla lapsia varten, mutta toisinaan he jättivät maatilan vanhempien lasten huollettavaksi ja olivat koko päivän muissa töissä. Kaikkein huomattavimman asian heistä huomasi jokainen: he vaikuttivat olevan syvästi rakastuneita toisiaan kohtaan. Vaikka he näyttivät olleen yhdessä pitkän ajan, he käyttäytyivät leikkisästi kuin rakastuneet teinit toistensa seurassa ja eivät koskaan riidelleet keskenään - ainakaan Santan nähden. Heidän keskenäiset hyvät välit tuntuivat välistä jopa vaivaannuttavilta...
 Santa ei oikeastaan kuulunut erikoiskasvastusta vaativiin lapsiin, mutta ainakin hän sai oppia rauhassa asioita, koska tässä ryhmässä hän ei ollut millään tavalla omituinen. Itse asiassa Saulin ja Hilkan opeilla ketään ei saanut syrjiä ja kaikkia piti kohdella tasa-arvoisesti. Nuorten lisäksi maatilalla asui nuori, hiljainen mies nimeltään Dante. Dante oli hyvin laiha, oikeastaan lähes pelkkää luuta, eikä hän ottanut mitään kontaktia kenenkään. Hän istui kaiket päivät hiljaa ja katsoi jonnekin kaukaisuuteen. Häntä piti käytännössä auttaa kaikessa mahdollisessa, niin syömisessä, liikkumisessa, peseytymisessä kuin missä tahansa muussakin. Hän ei reagoinut, jos joku yritti hänelle puhua, kosketti häntä tai teki mitään muutakaan. Dante oli asunut lähes koko ikänsä Saulin ja Hilkan luona, eikä hän selviytyisi päivääkään yksin. Ainut muutos Danten tilaan tuli täysin satunnaisesti viikon tai kahden välein, joskus parikin kertaa viikossa, kun Dante nousi yllättäen itse seisomaan ja alkoi huutamaan keuhkojensa täydeltä sanoja vanhalla Zesshillä. Tämä pelästytti usein nuoremmat lapset, mutta Sauli ja Hilkka olivat aina rauhallisia ja rauhoittivat muitakin. Jonkun ajan kuluttua Dante lopetti huutamisen, jolloin jompi kumpi laittoi suukapulan Danten suuhun ja pitivät tätä pystyssä, kun Dante kouristeli hetken aikaa ja vaipui tajuttomaksi. Muutaman tunnin lepäämisen jälkeen Dante oli taas normaali apaattinen itsensä. Tästäkin huolimatta Sauli ja Hilkka osoittivat joka päivä lämpöä Dantea kohtaan, puhuivat tälle jatkuvasti, vaikka Dante ei heillä mitään vastannut ja kehottivat myös lapsia huomioimaan tämän aina. Toisinaan Hilkka saattoi jättää jopa Danten valvomaan lapsia, vaikka tämä ei silloinkaan edes huomioinut näiden olemassa oloa.