ex-xcaliburwiki

This page is read only. You can view the source, but not change it. Ask your administrator if you think this is wrong.
===== Satu =====

Olipa kerran, kaukana etelässä, pieni kuningaskunta. Kuningaskuntaa hallitsi Kuningas ja Kuningatar. Kuningas oli hyvin viisas 
ja huolehti hyvin alamaisistaan ja valtakunnastaan. Hän johti ja opetti alituiseen alamaisiaan oikeasta elämästä ja Auringon 
kunnioittamisesta. Aurinko paistoi kuningaskunnan yllä ja kuningaskunta kukoisti. 

Huoli kuitenkin jäyti Kuningasta. Vaikka Kuningas tiesi, että hänen sanansa olivat viisaita ja oikeita, kaikki alamaiset eivät 
aina tahtoneet ymmärtää tai totella Kuningasta. Jopa Kuningatar oli joskus eri mieltä Kuninkaan kanssa. Kuningas kuitenkin oli 
vahva mieleltään ja sanoiltaan, joten kukaan ei kovin kauaa voinut vastustaa Kuninkaan tahtoa. Epäluulo alamaisiaan kohtaan 
silti kasvoi Kuninkaassa jatkuvasti. 

Vuodet kuluivat, elämä jatkui ja Kuningas, vaikka jatkoikin tunnollisesti valtakunnastaan huolehtimista, luotti kaikkiin yhä 
vähemmän ja vähemmän ja pelkäsi omia ja muiden virheitä yhä enemmän ja enemmän. Jopa toiset Kuninkaat ja Kuningattaret, 
ainoat joita Kuningas piti veroisinaan viisaudessa, alkoivat hänen mielestään vaikuttaa epäilyttäviltä ja vaarallisilta 
juonittelijoilta. 

Tuli aika, jolloin kaikki Luomakunnan Kuninkaat ja Kuningattaret kutsuttiin suuriin juhliin. Kuningas ei kutenkaan halunnut 
lähteä: "Muut Kuninkaat ja Kuningattaret juonivat kääntääkseen alamaiseni minua vastaan ja viedäkseen Valtakuntani." 

Huolestunut Kuningatar kysyi neuvoa Kuninkaan Neuvonantajalta: "Hyvä Neuvonantaja, Kuningas ei halua enää edes lähteä suuriin 
juhliin. Hän pelkää ja epäilee kaikkia. Pelkään, että Kuningas, niin viisas ja voimakas kuin onkin, on jäänyt pelkonsa ja 
huolensa vangiksi." Neuvonantaja vastasi : "Viisas kuningatar, pelkään, että olet oikeassa. Voisin ehkä auttaa mutta Kuningas 
on vahva sanoiltaan ja mieleltään. Hän ei suostu kuuntelemaan minua."

Juhlien päivä lähestyi ja Kuningatar oli sairas huolesta. Silloin Neuvonantaja tuli tapaamaan häntä: "Viisas Kuningatar, voi 
ehkä olla keino, jolla saisin Kuninkaan kuuntelemaan neuvojani. Kuningas itse on aikoinaan takonut taikakahleet, jotka voivat 
vangita voimallisimmankin. Jos Kuningas kahlittaisiin niillä, hänen olisi pakko kuunnella." Kuningatar ei halunnut tehdä tätä 
rakkaalle Kuninkaalleen mutta Neuvonantaja oli viisas ja vahva sanoiltaan ja lopulta Kuningatar suostui Neuvonantajan 
suunnitelmaan.

Kun Kuningas nukkui Kuningatar vierellään, Kuningatar käytti kaiken viekkautensa ja viisautensa ja lukitsi taikakahleet 
Kuninkaan ranteisiin. Herättyään Kuningas oli raivoissaan mutta ei voi voinut mitään taikakahleiden kahlitessa hänen ranteensa 
ja voimansa. Neuvonantaja kiitteli Kuningattaren viisautta, lupasi puhua Kuninkaalle järkeä parhaan kykynsä mukaan ja vei 
tämän mukanaan. 

Kuningatar ei kuitenkaan tiennyt, että Kuninkaiden ja Kuningattarien Neuvonantajat ja Kenraalit olivat väsyneet johtajiinsa ja 
juonineet salajuonen vangitakseen ja tappaakseen nämä suurissa pidoissa. Kuninkaan Neuvonantaja vangitsi Kuninkaan 
piilotettuun Jadesta taottuun selliin ja jäi tyytyväisenä odottamaan pitoja ja salajuonen valmistumista.
Neuvonantaja, kaikessa viisaudessaan, oli kuitenkin tehnyt juonessaan virheen. Taikakahleet olivat Kuninkaan itsensä takomat 
ja hän tiesi, että yksi kahleiden ketjujen lenkeistä oli jäänyt heikoksi. Käyttäen kaiken voimansa, viisautensa ja tahtonsa 
Kuningas mursi ketjun, murskasi tiensä ulos sellistä ja pakeni. Vannoen kostoa kaikille hänet pettäneille Kuningas piiloutui 
luoliin vuorille. Siellä, käyttäen suurta voimaansa ja viisauttaan, Kuningas takoi kahleensa aseiksi. 

Neuvonantajien ja Kenraalien juoni onnistui. Kuninkaat ja Kuningattaret, jotka olivat paikalla pidoissa, murhatiin ja 
vangittiin. Kuningatar, joka murheellisena oli jäänyt kotiinsa, ei tiennyt tästä mitään. 

Uudelleentaotut kahleet käsissään kostonhimoinen Kuningas palasi valtakuntaansa. Raivoisan valtiaansa nähdessään valtakunnan 
asukkaat piiloutuivat kotehinsa ja pelkäsivät suuresti. Kuningas kulki suoraan palatsiinsa ja kohtasi Kuningattaren. Katuva 
Kuningatar ilahtui nähdessään Kuninkaan mutta vihansa sokaisema Kuningas ei kuullut hänen anteeksipyyntöjään vaan kuristi 
Kuningatarta kahleillaan kunnes tämä kuoli. Silloin Kuningas palasi järkiinsä ja hänen murheensa oli suuri. Epätoivoissaan 
Kuningas pakeni erämaahan.

Neuvonantaja, löydettyään Kuningattaren ruumiin, arvasi heti mitä oli tapahtunut. Hän kutsui muita Neuvonantajia ja 
Kenraaleita ja yhdessä he lähtivät jäljittämään Kuningasta. Useita päiviä ja öitä kuljettuaan he löysivät Kuninkaan ja 
hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Kuningas taisteli kuin villipeto mutta hänen tahtonsa oli murtunut ja lopulta hän kuoli 
Kenraalien miekkoihin. Neuvonantajat ja Kenraalit kantoivat Kuninkaan ruumiin luolaan, asettivat kahleet hänen rinnalleen ja 
taidoillaan ja taikakeinoin sulkivat luolan elävällä kivellä.

Sen pituinen se.