ex-xcaliburwiki

This page is read only. You can view the source, but not change it. Ask your administrator if you think this is wrong.
Tämä sivu sisältää roolipelihahmon. Pelaaja: [[kayttaja:konev|KoneV]]. Kampanja: [[lumikoira]] (D&D Next [[http://omartin.kapsi.fi/stuff/rpg/praedor/index.html|muutettu Praedor]] BESM3 Earthdawn 4 Amoeba System).
----


====== Sirval Hiekkakärry ======

**Tausta** Sirval syntyi vuonna 477 Harnigissa ja kasvoi siellä. Hänen esivanhempansa olivat aikoja sitten perustaneet sinne pienen puolituisyhteisön. Hänen vanhempansa Linne ja Vito pitivät kaupungissa sekatavarakauppaa, ja Sirvalin oli tietysti tarkoitus periä vanhempiensa ammatti ja alkaa kauppiaaksi. Koska hän ei tiennyt muusta, Sirval kasvoi uskoen, että hänestä tulisi kauppias, vaikka hänen tinkimisyrityksensä eivät oikein onnistuneet eikä hän muutenkaan saanut myytyä kenellekään mitään muuta kuin sen mitä olivat alun perin tulleet ostamaan. Hän oli kuitenkin vielä lapsi, kun hän löysi paremman kutsumuksen.

Sirval oli lapsena villi ja väkivaltainen mutta hyväntuulinen. Ilkeä hän ei ollut, mutta tuntui silti pitävän tappeluista enemmän kuin kunnon puolituisen olisi pitänyt. Hän läimi usein muut puolituislapset niin pahoin, että he juoksivat kotiinsa verissä päin ja itkien. Kun puolituisvanhemmat olivat kieltäneet häntä leikkimästä lastensa kanssa, hän lähti etsimään ihmislapsia, joiden kanssa leikkiä. Ihmiset kestivät väkivaltaista puolituista paljon paremmin – ehkä siksi, että kukaan ei koskaan kehdannut myöntää, että Sirvalin lyönnit oikeasti sattuivat. Ihmislapset saivat myös Sirvalin varovaisemmaksi, sillä vähemmän yllättäen hänkään ei kestänyt aivan mitä vain ja sai useasti turpaansa.

Kasvaessaan Sirvalista tuli yhä vahvempi, ja vaikka hänen voimansa ylittivät jopa useimpien ihmisten kyvyt, jopa heidän, jotka olivat nähneet hänen taistelevan, oli erittäin hankala uskoa näkemäänsä. Sirval oli jatkuvasti todistelemassa voimaansa muille. Koska sekatavarakaupassa kävi usein vieraita ihmisiä ja jopa kaupungin ulkopuolelta tulleita ja seikkailijoita, hänellä ei ollut pulaa ihmettelijöistä. Sirval kuitenkin kyllästyi ihmettelyyn ja vähättelyyn tultuaan täysikasvuiseksi. Oli päivänselvää, että hän oli vahva. Häntä ei pitänyt vähätellä.

Tunteet kulminoituivat, kun sekatavarakauppaan tuli eräänä päivänä sotilasryhmä, joka ei ottanut uskoakseen Sirvalin kykyjä edes useiden voimainnäytösten jälkeen. Sirval heitti pultit ja takoi sotilaat maahan. Pari heistä kellistyi yhtä paljon omaan nauruunsa kuin hänen lyönteihinsä, vaikka osa heidän ystävistään oli juuri lyöty tajuttomaksi. Sotilaiden pomo, kersantti Tagger, antautui Sirvalille ennen kuin tuli löylytetyksi. Kersantti oli kovin vaikuttunut, ja ehdotti, että Sirval liittyisi armeijaan.

Sirval oli ällistynyt yllättävästä uudesta ammattivaihtoehdostaan ja pakkasi tavaransa sen sileän tien, jättäen kalpeat ja monttu auki seisovat vanhempansa kaupan tiskille muutaman halauksen jälkeen.

Sirval menestyi armeijan leivissä, joskin hänen oli todistettava kykynsä sotilaille useaan kertaan. Jonkin ajan jälkeen muut sotilaat tottuivat häneen eivätkä enää kyseenalaistaneet hänen voimiaan. Ensimmäistä kertaa hän myös löysi ihmisiä, jotka todellakin olivat häntä parempia taistelemaan, joten hän yritti oppia ahkerasti uusia asioita.

Ei kestänyt kuin pari vuotta, kun Sirval pääsi ottamaan osaa ensimmäiseen sotaansa. Armeija lähti taltuttamaan outoa ihmisten, örkkien ja puoliörkkien hädin tuskin toimivaa yhteisöä, joka yritti levittäytyä kaupunkia päin. Sirval loisti taistelussa, kun kukaan ei koskaan uskonut hänen olevan uhka. Kaupungin armeija voitti, mutta Sirvalille jäi kuitenkin sodasta käteen omituinen olo. Taistelukentälle kaatuneet toverit ja jopa viholliset olivat todella surullinen näky, ja Sirval ei voinut kuin miettiä, miksi taistelun oli pitänyt tapahtua. Miksi olentojen oli tapettava toisiaan massoittain? Kyllä hän ymmärsi kostomurhan, vahinkokuolemat ja tappamisen hyödyn vuoksi, mutta oikea sotiminen ei käynyt hänen järkeensä. Hän ei ymmärtänyt, milloin asiat menivät niin pahaksi, että niistä ei voinut puhua, ja toisaalta hän itse tappeli aina paljon mieluummin kuin puhui. Näitä ristiriitoja pohtiessaan hän alkoi jäädä pois armeijan harjoituksista, ja lopulta hänen katsottiin siirtyneen erikoistehtäviin.

Sirval meni takaisin kotiinsa, jossa hänen nuoremmat sisaruksensa, etenkin hänen vanhin pikkusiskonsa Lomi, olivat ottaneet enemmän vastuuta kaupassa. Hän oli tyytyväinen, että hänen ei ollut pakko pitää huolta kaupasta. Vaikka hänenkin perheensä karsasti väkivaltaa ja sotaa, he olivat silti ylpeitä Sirvalin saavutuksista ja arvostivat kovasti sitä, että hän oli niin (fyysisesti) kykenevä puolustamaan perhettään tarvittaessa.

Sirval teki jonkin aikaa muiden erikoistehtäviin siirrettyjen sotilaiden kanssa pari helppoa keikkaa ja pani ruotuun kaupungin häiriötekijöitä.

Viime aikoina Sirval on löytänyt itsensä hyvin sekalaisten seikkailijoiden seurasta. Hän on kiivennyt suuren obeliskikaukoputken huipulle tiirailemaan maisemia ja mennyt maan alle ja löytänyt sieltä omituisia naamareita. Hän on "auttanut" erästä koboldiheimoa lopettamaan huonon rakkausrunokirjan palvomisen. Hän on tavannut Mustan Salman kultisteja, jotka eivät tajua pitää uskontoaan kurissa. Hän on löytänyt muinaisen kääpiöetuvartioaseman, jonka katosta hän otti valokiven. Hän on käynyt toivomuskaivolla ja on yllättävän tyytyväinen siihen, että kaivon ansiosta hänen kenkänsä eivät kulu. Hän on törmännyt jälleen kerran Flimbulin kultisteihin.

Sirval ei ole aivan varma, mitkä näistä matkoista ovat alkoholin vaikutuksen alaisena tehtyjä enemmän tai vähemmän hallusinoituja tapauksia, mutta voi esittää koulutetun arvauksen aiheesta.

Ahma ylipuhui Sirvalin noudattamaan Pareksuksen oppeja vuoden ajan, ja vastapalkinnoksi siitä hän saisi lisää voimaa. Sirval ei tietenkään viitsinyt omistaa koko elämäänsä siihen tarkoitukseen, mutta pyrki kuitenkin olemaan lainkuuliaisempi kuin tavallisesti. Tuloksena hän sai siunauksen, joka kesti noin vartin. Sirvalin mielestä se oli pettymys. No, ainakin Pareksuksen olemassaolo on nyt varmaa.

…

Sirval oli hyvin hämmentynyt, kun Ahman ja tämän isän taistelu houkutteli paikalle jopa viisi jumalaa tai niiden ilmentymää, eikä hän vieläkään oikein osaa kunnolla suhtautua asiaan, joten hän on jatkanut elämäänsä tavanomaisesti.

**Ulkonäkö** Sirval on hyvin jäntevä ja aika ketterä. Puolituiseksi hän on pitkähkö ja todella lihaksikas. Hän on 99 cm (3' 3") pitkä ja painaa 34 kg. Hänellä on tummanruskeat silmät ja vaaleahkon ruskea tukka. Hänen tukkansa on siisti, tasaiseksi leikattu ja yltää suunnilleen hänen olkapäilleen. Tyyliltään se muistuttaa usein kypärää, myös silloin, kun hän ei ole pitänyt kypärää päiviin. Hän kantaa mukanaan järkyttävää tavaravuorta ja arsenaalia, mikä saa hänet näyttämään kaukaa katsottuna pieneltä kääpiöltä, joksi puolituisia tuntemattomat henkilöt häntä usein luulevatkin. Hänellä usein on päällään raskas panssari. Kaikkine lihaksineen ja varusteineen häntä saattaa olla hankala tunnistaa naiseksi, mutta sen huomaa viimeistään äänestä. Useat arvet kertovat aiemmin käydyistä taisteluista.

**Persoonallisuus** Sirval oli nuorena äkkipikainen ja otti mielellään osaa aivan mihin tahansa nujakkaan, jonka sattui näkemään. Sodassa oltuaan hän on hieman rauhoittunut, sillä hän tajusi, että taistelemisenkin voi viedä liiallisuuksiin. Hän pitää edelleen tappelusta, mutta ei yritä tahallaan pahentaa tilanteita saadakseen aikaan vaarallista rähinää. Kuten monet muutkin puolituiset, hän pitää itsensä ohella perheensä ja ystäviensä henkiä ja hyvinvointia kaikkein tärkeimpinä. Vaikka hän on sotilas ja periaatteessa kunnioittaa lakia, hän ei ole sen kanssa kovin tarkka. Hän ei näe vikaa siinä, että tappaa vastustajan innostuessaan liikaa. Hän on myöskin opportunistinen ja ottaa mielellään vastaan lahjuksia, kunhan lahjojan rikkeet ovat tarpeeksi vähäisiä, jotta ne voi katsoa läpi sormien. Hän on edelleen hyväntuulinen ja omalla tavallaan ystävällinen mutta karkea ja tahditon. Hän pitää hyvästä ruoasta ja juomasta ja juo usein yllättävän paljon alkoholia, mutta ei ole vielä menettänyt muistiaan. Hän pitää eläimistä. Sirval on vähitellen ruvennut vastustamaan uskontoa, lähinnä yksittäisten pahojen kulttien vuoksi, mutta hänestä tuntuu myös siltä, että Seitsikon tolkuttoman kireä monopoli/kartelli jumalten joukossa on juuri omiaan saamaan aikaan typeriä pahoja kultteja.


===== Perhe- ja NPC-suhteet =====


**Lähiperhe**
  *  Linne Hiekkakärry, äiti
  *  Vito Hiekkakärry, isä
  *  Lomi Hiekkakärry, pikkusisko (s. 478)
  *  Batte Hiekkakärry, ehkä vähän liian innokas seuraamaan Sirvalin jalanjälkiä, vaikka on syntynyt vasta 495
  *  Muita pikkusisaruksia

**Muut**
  *  Kersantti Tagger ja muut (Aarne, Mombert, Everad) (nyt entisiä sotilaita)
  *  Grehar Valkomänty, opettaja, vanha sotilas, asuu Pitkäjoen varrella, suht ylhäällä

**Jorel Pajupelto**, poikaystävä
  *  Kotoisin kovasti töitä tekevästä maanviljelijäperheestä, joka asuu Maran länsipuolella olevassa konnussa. Perheeseen kuuluu Jorelin isosisko Kilei, äiti Tainal, isä Friol, isoisä Don ja isoäiti Sesjal. Jorelkaan ei pelkää työntekoa ja kykenee siihen paremmin kuin monet muut velhot, mutta hänellä on silti yllättävän suuri halu tehdä asioita oikoteitse (kas, pellossa on iso kivi, se olisi paljon mukavampi taikoa pienemmäksi, jotta sen voi siirtää). Siispä hän lähti Maraan oppimaan maalaisvelhoutta.
  *  Jorel innostuu muistakin taikuudenaloista ja tekee välillä hieman typeriä kokeita, kuten kutsuu pikkupirun, joka jahtaa häntä ympäri mestarin tilaa.
  *  Jorelin perhe ei ensin arvostanut Jorelin taikomishaihattelua, mutta nykyään se ei haittaa, koska vaikuttaa siltä, että tarpeeksi opittuaan Jorel pystyisi tekemään joitain oikeasti hyödyllisiäkin asioita. He tietysti vaativat, että Jorel pysyisi kotona ja että Sirval jättäisi seikkailijanelämän ja tulisi tekemään töitä heidän maatilalleen, koska hän olisi siinä niin hyvä.
  *  Tällä hetkellä Jorel oleilee välillä Marassa opiskelemassa ja välillä linnakkeella tekemässä käytännön kokeita ja pyöriskelemässä Sirvalin kanssa. Hän vierailee kotitilallaan harvakseltaan, koska hänen perheensä yrittää joka kerta saada hänet jäämään sinne (kerran hänen siskonsa lukitsi hänet huoneeseensa ja hän pääsi pois vasta sytytettyään verhonsa tuliloitsulla (hän poltti vahingossa myös vaatekaappinsa)).

**Muut hahmot**
  *  Thamior: Sirvalin mielestä haltiavelho on outo mutta selvästi asiansa osaava tapaus, joka ei kuitenkaan ole mikään virheetön ihmeyksilö. Sirval luottaa Thamiorin asiantuntemukseen kaikissa muissa asioissa paitsi sotilasjutuissa. Joskus häntä kyllästyttää haltian jatkuva pölötys, mutta pölöttäköön. Viime aikoina Sirvalia on alkanut harmittaa, että Thamior on ruvennut papiksi ja tuntuu luottavan yhä enemmän uskontoon. Sen Sirval vielä ymmärtäisi, että Thamior haluaisi vain kokeilla miltä se ”toisenlainen taikominen” tuntuu, mutta kappelien rakentaminen ja muu uskollisuus menee jo liian pitkälle.
  *  Ahma: Sirvalista on hauska seurata Ahman temppuilua lain kanssa. Lain noudattaminen on toki järkevää, ja on hienoa, että joku osaa sitä pyöritellä. Ahman kiinnostus Pahaan Kirjaan oli Sirvalista ensin pelkästään hassua, mutta kun hän näki, että siitä voi olla oikeitakin seuraamuksia, hän on alkanut olla enemmän varuillaan siitä, mitä Ahma yrittää tehdä. Ahman uusi paholaismiekka on jännittävä kapistus, mutta Sirvalilla on siitä paha tunne. Sirval ei pidä siitä, että Ahma paljastui jonkun demoniherran palvelijaksi, mutta Ahma vaikuttaa olevan itsekin hämmentynyt asiasta ja vaikuttaa siltä, että ei oikeastaan haluaisi palvoa pahaa demonia, mikä on Sirvalista hyvä juttu. Ahma alkoi vaikuttaa entistä hämmentyneemmältä ja ajautui yhä enemmän pois demoniherran palveluksesta ja alkoi keskittyä enemmän totuuteen lain ohella. Sirval oli tyytyväinen, kun Ahma viimein jaksoi nousta isäänsä vastaan ja heidän välisensä taistelu oli suorastaan eeppistä seurattavaa. Ajan myötä tuli selväksi, että Ahma oli kutsunut itseensä jonkun kaksintaistelun hengen ja isänsä oli suunnilleen yhdistynyt Pareksuksen kanssa, jolloin Ahma pystyi tuhoamaan Pareksuksen ja tekemään sen tilalle uuden, Seitsikon piiriin kuuluvan lain ja totuuden hengen.
  *  Oskar: Oskar on mukava tyyppi, jonka kanssa on yleensä kiva viettää aikaa. Joskus Sirvalia potuttaa Oskarin pelkuruus ja ahneus. Vaikka Sirvalista on hieman turhauttavaa olla usein toppuuttelemassa Oskaria (milloin ahneuden ja milloin erään kirveen aiheuttaman verenhimon takia), se on silti jollain tapaa huvittavaa ja joskus mielenkiintoistakin. Oskarin uusi paras ystävä, erittäin huumeaddiktoitunut kleptomaanipuolituinen Nuuska, on ärsyttävä tapaus, mutta Sirvalin on tarpeeksi helppo pysyä hänestä erossa ja suojata tavaransa tarpeeksi raskaiden asioiden alle. Sirval seuraa mielenkiinnolla, miten Oskarin ja Gunillan avioliittosysteemi etenee. Toisaalta *shipship* ja toisaalta Oskar vaikuttaa niin vastuuttomalta, että hommasta tuskin tulee mitään. Viime aikoina Oskar ei ole enää ollut juuri lainkaan pelkurimainen vaan hänestä on tullut mahdollisesti jop ehkä hieman turhan väkivaltainen, mutta Sirval on onnistunut hillitsemään häntä ihan hyvin tähän mennessä. Enemmän Sirvalia potuttaa välillä, kun OSkar tekee jotain kummallisia juttuja ja aiheuttaa ongelmia eikä sitten kerro niistä mitään. Lisäksi hänellä on joku typerä fiksaatio noitiin tai ainakin Siriaan.
  *  Vex: Vex oli hyvä tyyppi ja omisti linnakkeen, jossa olisi varmaan mukava majailla pitempiäkin aikoja. Linnakkeella käyty pieni hiisisota oli jännittävä ja onnistui lopulta hienosti. Vex antoi linnakkeensa Ahman ja muun poppoon omistukseen ja muutti vaimonsa kanssa kaukomaille.
  *  Nokinäätä: Aika mukava, jonka oikea nimi on Anton Oripelto ja jolla on mittava suku ja läheisiä yhteyksiä johonkin pahaksi muuttuneeseen nuorisojengiin (mutta se meni jo). Sirvalista on jokseenkin huvittavaa seurata Tonin ihmissuhdesekoiluja. Toni oli aiemmin vähän epämääräisen oloinen, mutta kun hänen taustansa ovat selvenneet, hän on osoittautunut aika sympaattiseksi. Sirval ei oikein osaa päättää, mitä mieltä olisi siitä, että Tonissa on ehkä joskus vähän liikaa pelkurin vikaa eikä hän suostu tappamaan ketään - eihän Toni ihan kaikkea pelkää ja onhan se nyt tavallaan aika hyvä ominaisuus, ettei tapa muita, mutta toisaalta se vaikeuttaa elämää tietyillä tavoilla.

**Koukkuja**
  *  Pahat uskonnot; ne on potkittava pois kunnollisten ihmisten mailta jonnekin, missä hiidet tai muut pahat olennot voivat hallita niiden haluja kirjoitella Pahoja Kirjoja.
  *  Joku kontu, kotikaupunki Harnig tai perhe vaarassa; se on pelastettava!
  *  Kersantin avunpyyntö. Tai oikeastaan kenen tahansa muunkin; eihän porukkaa nyt voi jättää heitteille, jos Sirval voisi auttaa!
  *  Huhut jännittävistä taikaesineistä (ja ETENKIN sellaisista, jotka voivat kasvattaa voimia).
  *  Jorel tekee linnakkeen ympäristössä jotain jänniä kokeita ja aiheuttaa pieniä katastrofeja tai joutuu muuten vain vaikeuksiin.
  *  Batte hankkiutuu vaikeuksiin.

**Mahdollisia pitkän tähtäimen suunnitelmien suunnitelmia**
  *  Konnun perustaminen Ahman maille: Kynsikontu.
    *  Perhe myös sinne!
  *  Kiertäväksi ritariksi? Olisiko tästä Sirvalille mitään hyötyä?
  *  Sirval haluaa kirjoittaa ”Hobitin”.

**Juttuja**
  *  Kaivokäynti: Sirvalin kengät eivät kulu.
  *  Sirval joi pitkäikäisyyden taikajuoman Spielburgista paluun jälkeen ja nuoreni kolme vuotta.

[[lumikoira]]