Annettu nimi on Vania Viidantytär. Lapsuudessa Metsäjumalan jälkeläisyys oli selvempää; tukassa oli vihreää, korvat olivat ihan selkeät lehdet, sormet ruumiinlämpöiset mutta hiukan kovakuoriset kuin tuoreet oksat, ja varpaat olivat kuin lyhyet juuret. (Ylevöittyminen “poltti pois” suurimman osan näistä merkeistä.)

• Ylevöittymisen yhteydessä tuli ristiriitaisia muistoja keijuista, mutta on alitajuisesti yrittänyt ja myös onnistunut aika hyvin painamaan nämä mielestään.
• Selvemmin muistaa, että on käskenyt aikoinaan lohikäärmeverisiä, jotka myös tottelivat; muistot tulivat Mnemon Taranthaa vastaan tapellessa.

Salaisena paheena laiskottelu kauhtuneessa villapaidassa, Suurhaaroista, Nexuksesta tai Keisarikunnasta tuotuja roskaromaaneita lukien.

Seksi:

• Yleensä ottaen ptää miehistä. Mieluisimpia kohtuullisen itsenäiset, jotka eivät yritä ainakaan heti mitään tiukempaa suhdetta ehdottaa. Näkee asian enemmän rentoutumisena tai leikkinä.
• Suhtautuu seksiin naisten kanssa yleensä aika välinpitämättömästi. Saattaa innostua jos vastapuoli onnistuu jotenkin osumaan oikeaan kohtaan, muuten varmaan yrittää vältellä.
• Jos kokee tarpeelliseksi jonkin tavoitteen vuoksi mennä sänkypuuhiin, onnistunee aika hyvin, sukupuolesta riippumatta.
• Keijujen kanssa… yrgh. EI. (Joten Throwback → draamaa)

Itäisten metsien peltojen jumalatar

Esiintyy yleensä vanhempana, noin 50-60 vuotiaana mutta oikein hyväkuntoisena naisena. Virallinen habitus on lyhyt, hiukan lainehtiva harmaa tukka ja siisti, ylähäisölle sopivat vaatteet, mutta saattaa myös esiintyä vanhempana nutturapäisenä, sukkaa kutovana mummona tai nuorempana emäntänä, tarpeen mukaan. Luonteeltaan hyvä pitämään tunteensa aisoissa ja mielipiteensä itsellään. Yrittänyt pitää puhevälit mahdollisimman moneen naapurivaltioon, mutta siten että eivät muista Kaheijaa muuten kuin “niinä yksinä mukavina tyyppeinä”. Esimerkiksi juhlapäivinä on annettu lahjoja, suruaikoina oletettavia myötätunnon ilmauksia ja ongelmatilanteissa pientä avunantoa mutta ei mitään tiukasti sitovia sopimuksia.

Suhde Huomisen Airueeseen:

• Valmis auttamaan jossain määrin Airuetta. Hiljalleen kasvanee kuitenkin epäilys, missä määrin pystyy pitämään valtakuntansa omassa hallussaan.
• Jonkun verran huolissaan Airueen suuresta empatiasta; esim. lohikäärmeverinen olisi ollut turvallisempaa tappaa.
• Myös pohtimisen arvoista: Mitä Isoäidin artefaktipiilosta vielä löytyykään? Mahdollisesti myös palkitsemalla voi saada Airueen tekemään kaikenlaista tarvittavaa…
  • Orik-ketjupanssari on ainakin aika helppo palkinto.
  • Erilaiset rituaalit (sekä uskonnolliset että thaumaturgiset), erityisesti Aurinkoa tai Villeyden vastustamista koskevat, voisivat myös kiinnostaa. (Esim. GotMH p.40)

• Alkusodan jälkeen sademetsien peltojen jumala, sittemmin omi ensimmäisellä ajalla vastuu-alueekseen myös kaskeamisen ja muun maanviljelyksen metsissä sekä metsien hyödyntämisen muutoin viljelyn avulla.
• Tunsi Athanasian Aurinkoisia, mutta ei ole kertonut asiasta Airueelle.
• Anastuksen jälkeen oli ärtynyt tapahtuneesta, ja jäi sympatioita Kulta-faktiolle ja Aurinkoisille. Koska itselle ei kuitenkaan koitunut merkittäviä ongelmia, jatkoi töitään ja varovaista voimiensa kasvattamista.
• Selvisi suuresta rutosta ja keijuhyökkäyksistä, ja ryhtyi rohkeammin kasvattamaan valtaansa.
• Syy pohjoisessa elämiseen on, että yritti laajentaa vastuu-aluettaan kaskeamisen kautta kylvöön kokonaisuudessaan, muttei onnistunut. Vaikka onkin Mainen jumala, erinäisistä syistä tilanne päätyi oikeudenkäyntiin Yu-Shanissa; muiden rangaistusten lisäksi joutuu nyt elämään täällä pohjoisessa 120 vuotta josta kakkua on jäljellä vielä noin 35 vuotta.
  • Päätti hankkia itselleen vähän lisäpalvontaa luomalla oman pienen valtakunnan; on kuitenkin lahjuksilla ja lakiteknisillä seikoilla (“omaan vastuu-alueeseen liittyvä kokeellinen toiminta”) varmistellut, että nyt ei ole niin helppo syyttää mistään. Koska peltoja on metsissä joka puolella itää, kulkee paljon ympäriinsä, ja hoitaa yhä myös alkuperäisiä hommiaan etelässä.
  • Sai aikaan lupauksen Marikalta, Jokien ja Soiden Hallitsijalta (East p.58), että hän eikä alaisena eivät hyökkää Kaheijan kyliin. Tämä ottaa Marikaa jonkin verran päähän; viimeisin juoni oli luvata ostaa muilta keijuilta ihmisiä ja sitten järjestää asiat niin, että Takamatshen kylän tuhoaminen olisi helpoin keino hankkia nämä ihmiset.

Kaksi tärkeintä tahoa ovat tyttäret Vehreäviita ja Sinimarja sekä heidän ikäisensä tyttärentytär Tuhkanlahja (jonka äiti on jo kuollut); lisäksi monia muita jumalverisiä. Useimmat näistä ovat naispuoleisia, sillä Pälvenpellon voimat tuntuvat periytyvän voimakkaammin tytöille kuin pojille, mutta on tyttärenpoikiakin joissa metsän jumalattaren kosketus näkyy. Poikia ei Pälvenpellolla ole ollut, ainakaan Kaheijan asukkaiden tiedon mukaan. On kuitenkin aina pitänyt myöskin muutamia miehiä lähipiirissään, varmistaakseen että miesten syrjinnästä ei synny riidan aihetta.

• Ominaisuudet: Olemus 5, ominaisuudet ovat varmaan aika samoja kuin Arilakilla, Caltialla ja Jorstilla (East p.130-136), lähinnä varmaan viimeistä.
• Hyveet: Myötätunto 3, Vakaumus 2, Itsehillintä 3, Urheus 2
• Backgrounds: Influence 3, Cult 3, Salary 2 (ainakin)
• Todennäköisesti ainakin seuraavat tenhot: Benefaction, Essence Plethora, Hurry Home, Materialize, Measure the Wind, Principle of Motion, Excellencies, sekä joku matkustamista nopeuttava. (Lisää RoGD1, p.141→ )

Kuoli kerran primordiaalisodassa

Yhdessä aiemmassa elämässä (vuodet -X - n.2200) suuri sotilas- ja kansanjohtaja, valikoi hyvinkin jännillä perusteilla kuolevaisia paranneltaviksi. Oli kiinnostunut Primordiaalien luomuksista ja 1. Kehän demoneista, ja yritti saada ihmisistä niiden kaltaisia. Omien lohikäärmeveristen gente oli varsin iso ja vaikutusvaltainen, ja myös niiden kautta komentelemalla hoiti asioita. Ilmeisesti kuoli Tuhansien Kamppailujen vuosina johonkin, todennäköisemmin juonen, myrkyn ja Taivaan lupauksen rikkomisen aiheuttaman huonon onnen yhteisvaikutukseen.

• Täältä ovat ne muutamat selvemmät muistot.
  • Hyveet: Vakaumus 5, Itsehillintä 3, Urheus 3, Myötätunto 2

Toinen elämä (n.2200 - 2543) ei kestänyt kovin pitkään. Kuoli lopettaessaan Ryöppyäviä vuosia. Ei käytännössä mitään muistoja.

Kolmannessa aikaisemmassa elämässään (vuodet 2544-Anastus) oli miespuoleinen Keskipäivä, suuri diplomaatti joka yritti saada aikaan yleisempää rauhaa ja yhteiseloa keijujen kanssa. Piti erittäin paljon keijuista, erityisesti naispuoleisiksi laskettavista; suhteita oli harvoin vain yksi menossa. Kuinen-kumppaniin (täysikuu) suhtautumistapoja oli noin kolme:

• Jos keijut olivat riittävän onnistuneesti selittäneet tarvetta tehdä muita asioita, kumppani toimii sänkyleluna (on tietysti laitettu hankkimaan oikeat keijuuntumis-kikat).
• Hyvä iso lyömäase jos tarvii väkivallalla uhkailla.
• Muuten tehköön omiaan. Jos se oikein söpösti vinkuu niin voidaan tukea jotain sen projektia.

Yleensä ei alistanut pahemmin (paitsi jos keijut vältteli) vaan oli enemmänkin välinpitämätön.

• Motivaatio: Muuttaa wyldin vähemmän kaoottiseksi ja siten Luomakunnan turvallisemmaksi.
  • Hyveet: Urheus 5, Vakaumus 4, Myötätunto 2, Itsehillintä 1. Flaw: Foolhardy Contempt.
• Throwback koskee tätä, kun vastaan tulee keijuja. Erityisesti kauniit keijunaiset voivat laukaista.
  • Eli muinaisen persoonallisuuden päästessä pintaan ne totisesti yritetään vietellä.

PJlle:
Orkidea oli niin ihastunut keijujen muuttuvuuteen, että olisi halunnut sellaisia ominaisuuksia itselleen. Väärinkäyttänyt artefakteja ja loitsuja, luonut pervoja tenhoja ja muuta vastaavaa… Mieleen tullut ajatus oli, että Irenian tappamisella olisi halunnut juoda tämän sydänveren (ei tietenkään toimi suoraan, mutta jollain ihmetaikuudella, keijujen jutuilla jne…?) Eli tämä oli tekstin taustalla ideana, ja sitä voisi sitten muuttaa sen mukaan kuinka erilainen ensi pelikerralla tuleva visio on. Yritin myös pysyä tekstissä riittävän epäselvänä ettei hahmoille ole liian selviä koukkuja (11 successia , ja pitää sitä sellaisena jonka olettaisin kummituksen kirjoittavan seuraajalleen.

Airut ja Orkidea ovat selvästi suuntautuneet toimimaan Keijujen ja Villeyden kanssa. Keijut nostavat tunteita pintaan, joskin hyvin eri suuntaisia. Airueelle Villeys on menetettyä Luomakuntaa, joka pitää saada takaisin; Orkidealle se oli mielenkiintoisten asioiden lähde jonka suhteen oltiin sovittelevia.
Primordiaalisodassa olisi voitu olla isompien, aluevaikutteisten tai jotenkin kokonaisia maailmoja sisältävien, kimpussa, tosin ehkä välillä myös neuvotellen. Sen jälkeenkin keskityttiin niiden tai niiden alaisten toimintaan, ja sittemmin on lähdetty toimimaan Villeyden kanssa, koska Primordiaalit olivat periaatteessa sieltä kotoisin. Tietyllä tavalla Villeys ja sen asukit ovat tälle Exaltaatiolle yksi kokonaisuus, jonka suhteen pitää toimia.
Iso sisäinen ongelma on varmaan voimankäytön ja sovinnon tekemisen välillä. Voimankäyttö on usein tarpeen, mutta siitä aiheutuu myös tuhoa — mikä on oikea aika yrittää saada aikaan rauha, jotta voidaan taas rakentaa parempaa maailmaa? Kuinka paljon voi antaa rauhan olla, ennen kuin se on pakko rikkoa, ettei vastustaja pääse ylivoimaiseen asemaan? Onko olemassa pysyvää ratkaisua Luomakunnan ja sen ulkopuolisen välille? Malfeas, Yu-Shan ja Toisaalla ovat hyvin eroteltuja, ja Alamaailmakin kohtuullisesti, mutta Villeys on joka puolella ja Luomakunta voi niin huomaamattomasti muuttua Villeydeksi… voidaanko keksiä parempi raja? vai onko Villeys jotenkin enemmän tarpeen Luomakunnan toimimiseksi?

Päähahmosivu