Kenraali ilman valtiota
Katkera Paju syntyi noin 25 vuotta sitten vauraseen maanviljelijäperheeseen Arabelin pikkuvaltiossa jossain Haltan ja Linowanin puolessa välissä. Pajun lapsuus ja nuoruus olivat rauhallisia ja onnellisia. Hänestä kasvoi älykäs ja aloitekykyinen nuorukainen josta kaavailtiin jo isänsä seuraajaa maatilan johdossa. Paju itse oli varsin tyytyväinen tilanteeseensa, vaikka ei pitänytkään suuren maatilan rutiineja erityisen haastavana tai mielenkiintoisena elämäntehtävänä.
Pajun ollessa kaksikymmenvuotias kaikki kuitenkin muuttui. Suurehko Linowanlainen sotajoukko valitsi Arabelin kauttakulkureitikseen matkalla hyökkäykseen Haltaa vastaan. Heidän tarkoituksenaan oli pakottaa Arabel antamaan ruoka- ja muuta huoltoa, ja ryöstää se mitä ei uhkailemalla annettu. Ylpeät Arabellaiset eivät kuitenkaan tätä hyväksyneet, vaan kävivät vastarintaan Linowanin etujoukkoja vastaan aiheuttaen yllättäen mittavia tappioita. Sotajoukkoa johtanut Linowanlainen kenraali piti tätä paitsi uhkana Linowanille ja itselleen, myös loukkauksena arvovaltaansa kohtaan ja toi koko armeijansa täysimittaiseen hyökkäykseen Arabelia vastaan. Katkera Paju, muiden kaltaistensa nuorten miesten tavoin, tarttui aseisiin puolustaakseen kotiaan. Paju osoittautui välittömästi kyvykkääksi sotilaaksi, sekä mies miestä vastaan taistelussa että etenkin johtajana ja taktikkona. Hän kohosikin tämän lyhyen sodan aikana Arabelin kovin epämuodollisessa sotilashierarkiassa rivimiehestä kaikkien niiden miesten johtajaksi, joita onnistui milloinkin joukkoonsa haalimaan.
Vaikka pieni Arabel taistelikin urhoollisesti ja kaikki odotukset ylittäen (ei vähiten Pajun ansiosta), vihollisen moninkertainen ylivoima ja karaistuneet joukot väistämättä löivät rohkeat maamiehet ja metsästäjät. Näin suurta riesaa aiheuttaneta vihollisia odottaisi antautuessa vain yksi kohtalo, joten Arabelin vanhimmat tekivät ainoan mahdollisen ratkaisunsa; kylät ja maatilat olisi hylättävä ja paettava metsiin odottamaan vihollisen poistumista. Tämän päätöksen tullessa Paju oli pienessä Mahlavuon kylässä. Kylän evakuonti aloitettiinkin välittömästi. Kesken lähtökiireen tiedustelija toi kuitenkin pelottavan uutisen; Linowanlainen osasto oli jotenkin onnistunut päätymään huomaamatta lähelle kylää joka uhkasi jäädä saarroksiin sen ja Linowanin pääarmeijan väliin. Paju teki epätoivoisen päätöksen; hän johtaisi pienen joukon vapaaehtoisia väijyttämään Linowanlaiset ja viivyttämään näitä, jotta evakuointi saataisiin suoritettua. Suunnitelma toimi osittain ja Linowanlaiset saatiin pysähtymään. Valitettavasti Paju joukkoineen joutui suoraan taisteluun avomaastossa moninkertaista ylivoimaa vastaan. Saarretut Arabellaiset niitettiin maahan ja Paju tiesi olevansa kuoleman oma. Viimesten miestensä kaatuessa vihollisen keihäisiin Paju kuuli yllätyksekseen yht'äkkiä voimakkaan, matalan äänen lausuvan hänelle: “Aikasi ei ole vielä tullut. Tarvitsen kenraalia omiin riveihini.” Kirkas valo peitti Pajun ja läheiset Linowanlaiset perääntyivät tyrmistyneinä ja kauhuissaan. Hämmentynyt Paju tuli järkiinsä hiukan nopeammin kuin vihollisensa ja teki ainoan järkevän ratkaisun; pakeni.
Murheen murtamat Arabelin pakolaiset seurasivat metsän suojista kuinka voitokas vihollinen ryösti ja tuhosi heidän kotinsa ja tiluksensa. Vielä suurenpana järkytyksenä tuli kuitenkin Linowanlaisen kenraalin julistus; “Arabel on tuhottu. Jokainen, joka väittää olevansa Arabelin kansalainen tai tunnistetaan sellainen joskus olleen, on henkipatto ja surmattava tavattaessa. Tämä maa on nyt Linowanin.” Tilanteen rauhoituttua hiukan osa pakolaisista hajaantui ympäröiviin valtiohin tai alkoi rakentaa uutta elämää metsän siimeksessä. Monet, Paju mukaanlukien, kuitenkin vannoivat kostoa ja aloittivat verisen ja armottoman sissisodan Linowania ja kaikkia muita, jotka väittävät Arabelia omakseen, vastaan. Tämä sota on jatkunut nykypäivään asti, vaikka alueen nimellinen valta onkin vaihtunut Linowanin ja Haltan välillä useaan otteeseen. Paju on johtanut lukuisia kapinallisten väijytyksiä ja ryöstöretkiä milloin ketäkin vastaan ja on saanut lähialueella paljon mainetta taitavana johtajana ja vaarallisena vihollisena. Etenkin Linowanlaiset ovat saaneet osansa hänen tempauksistaan ja arvostavat niitä niin paljon, että lukuisat sotaherrat ovat luvanneet Pajun päästä huomattavan, joka iskun jälkeen kasvavan, palkkion. Juuri nyt Arabel on verrattaen rauhallinen. Kukaan naapuruston sotilasvalloista ei tällä hetkellä toimi aktiivisesti sen alueella, joten kapinalliset elävät hetken hiljaiseloa syvälle metsiin piilotetuissa pirteissä ja pikkukylissä.
Ylevöitymisensä Paju on pitänyt niin salassa kuin on suinkin pystynyt. Linowan kuitenkin on Realmin liittolainen, eikä Wild Hunt olisi ollenkaan hyväksi Arabelille tai Pajulle. Huhuja kuitenkin liikkuu mutta suurin osa näistä onneksi nimeää Pajun vain valaistuneeksi kuolevaiseksi tai jumalveriseksi. Paju itse hienovaraisesti rohkaisee tällaisia tarinoita.