Tallessa Kalpeiden luona, lukeneet & talteen kopioineet Kabal ja Raden. Yleisiä teemoja:
Yksin syvällä maan alla, elämä painaa
Kaipaus tovereiden luo
Muisteluja rakkauksista aikojen läpi
Pohdintaa maailman sykleistä, kuinka kovat vaatimukset onkaan asetettu näille sukupolville, yleistä vihaa Vitsausta kohtaan
Toisaalta myös toivoo, että tulevat polvet voivat olla meistä ylpeitä, ja jopa kadehtia meitä, jotka olemme kuitenkin pelastamassa sivistystä
Lyhyitä näkemyksiä Kalpeista
Ei jaksa enää kirjoittaa, ympäröivä maa vie voimat
Viimeinen viesti, joitain vuosia myöhemmin. Yskä ei lopu, verta seassa, hyvästit kaikille, erityisesti Ryhmälle, myös suvulle, kotikylälle, ja muutamalle Kalpeiden tyypille.
“Pahuksen Sarvisaarto. Pientä kuorten rapinaa kilisteli taas viime yönä unieni reunoille. Eikö se mokoma voi koskaan luopua, enhän ole enää mitenkään lähellä häntä. Toisaalta, ehkäpä kaikki maan pinnalta ovat jo päässee Kaereihinsa, eikä löydy ketään muuta kiusattavaa. Ajatus antaa minulle toivoa… perverssiä, kuinka kauhut voivatkaan toimia omia tarkoitusperiään vastaan.”
“Tällä kertaa kovakuoriaiset repivät äitini paloiksi sisältä päin, mutta näin heti, että se ei ollut äitini, vain kalpea (Hah!) kopio, kuin karkeasta paperista tehty kuori. Silti, olen viime päivinä ollut kuulevinani talojen nurkissa rapinaa, kuin pienistä ötököistä. En tiedä, en taida luottaa riittävästä shamaaneihin että pyytäisin heiltä apua, pitänee vain itse kehittää jotain suojarituaaleja nukkumisen ajaksi.”
“Suojat taitavat toimia. Vain päivällä näkyy pieniä varjoja ja niitäkin harvoin. Toivottavasti Syvän Lintuun ei ole tullut liian voimakasta kosketusta, jotta T'skulaamit voivat käyttää sitä…”
“Pahus, olisikohan Keritsimiä voinut käyttää siipieni takaisin kiinnittämiseen!? Ei varmaan, mutta ehkä jollain muokkauksella… Ja sitten tietty olisi tarvinnut saada siivet takaisin Sarvisaarrolta. Silti… äh, yritin olla liian itsenäinen.”
“Oi Suihke, viimeinen olet teoksistani, ainoa mukanani. Silti en kadu kumppaneittesi pois antoa, sillä hyvää tein ja uskon, että auttavat ne saajiaan.”
“Kuinka kaipaankaan Teharia, häneen herkkää lauluaan ja nokkelaa sanailuaan. Toivottavasti… hmm, Rauha varmaan suojaa, ja jos hän Parlainthiin päätyi niin sinne se sopii, mutta saisikohan Tumman käännettyä samaan..? Vaikeampaa, varmasti. Ja äh, nyt taas kaipaan retkiämme, vaeltelua viidakossa, lyhyitä lentopyrähdyksiä sen selästä hakemaan mehukkaita hedelmiä oksistosta. Pöh!”
“Ah, ei taivasta — eikä Taivasta, hah — täällä syvällä haudassa. Olisi varmaan pitänyt jättää se Altrosille, eipä kellekään meille täällä Kaereissa siitä hyötyä ole.”
“Kalpeiden hiljaisuus kalvaa. Altros ei ehkä ollut sukunsa tapainen, mutta mieluummin olisin melkein Valkoturkkien ja Ianuksen kanssa, ainakin olisi enemmän elämää. Äh, jos olisi Palmu, voisi ainakin levätä sen alla. Noh, Haivealin väki oli kyllä peloissaan, ja minulla on yhä heidän laulunsa…”