ex-xcaliburwiki

Viimeisimpinä Libelluksen valaliittoon saapuivat Robert filii Marcus ja Morag filia ToDo. Pian heidän liittymisensä jälkeen paikalle saapui punahattu Jocelin, jolla oli monia viestejä Stephen Eruditukselle. Eräs viesti nostatti suurta huolta Stephenissä, saaden hänet lukkiutumaan laboratorioonsa, niin ettei hän sieltä ilmaantunut päivälliselle eikä aamiaiselle. Aamupäivällä monet paikalla olijat saivat oudon tuntemuksen, ja pian tämän jälkeen ryntäsi juoksupoika Henri Vinkkaaja Rahimin luo, ja kiihkoissaan kertoi hänelle että Stephen oli räjähtänyt. Rahim meni tutkimaan asiaa, löytäen Stephenin, sateenkaarenkirjavien liekkien ympäröimänä, estämässä pääsyä hänen talollensa. Lara tuli myös paikalle, ja he totesivat, että kyseessä ei ollut Stephen, vaan jonkin kuvajainen, ja sen ohi meneminen aiheutti liekkien päälle käymistä ja työnsi pois rakennuksilta, mutta lokkina Lara pääsi sen ohi. Myöhemmin heräävät Morag ja Robert saapuivat myös paikalle, ja yhdessä he tutkivat kummallista tilannetta, kiertäen alueen ja todeten kuvajaisen estävän pääsyn myös neuvoston huoneeseen sekä kirjastoon. Lara oli kuullut jotain ääntä Stephenin talolta, ja Rahim loitsi oven auki, ja siellä he näkivät Nolanin, valaliiton grogien kapteenin. Talon ympärillä pyöri kuitenkin kummallisia tulipalloja, jollainen oli Laraakin päin syöksynyt, mutta he kannustivat Nolania pakenemaan talosta, ja Robert vesisuihkullaan sammutti muut paitsi yhden joka osui Nolaniin. Päästyään kuvajaisen ohi Nolan selitti olleensa odottamassa, josko Stephen läksisi pois laboratoriostaan, ja kuulleensa jotain ääniäkin hänestä, kunnes vähän aikaa sitten tuli hiljaista, jonka jälkeen tulipalloja rupesi ilmaantumaan ja syöksymään hänen kimppuunsa.

Tällä välin Jocelin oli seurannut tilannetta, ja tuli kertomaan velhoille, että valaliiton autokraatti Millard oli käskemässä väkeään toimiin. Morag ja Rahim menivät koittamaan, saisivatko he repäistyä Stephenin laboratorion ikkunan auki, kun taas Lara ja Robert menivät kuulemaan Millardin aikeita. Hän oli lähettämässä lapsia ja naisväkeä pois, eikä luottanut nuorempien velhojen mahtiin, mutta Lara muistutti Millardia sekä naisten että velhojen kyvykkyksistä. He saivat sitten tietää, että vartijat olivat myös kiertäneet alueen, ja huomanneet, että neuvostosalin takaseinän kohdalla Stephenin kuvajaista ei ilmaantunut. Koskapa väkeä oli lähetetty salia siivoamaan, halusi Millard seinään tehdä reiän ja heidät sieltä pelastaa. Robert ja Lara ottivat kiviseppä Jaakon sekä apureita mukaansa, ja Robert heikensi seinää niin että Jaakko sai siihen tehtyä reiän, josta voisi ryömiä läpi. Muut siivojat saatiin houkuteltua helposti pois salista, jossa tulipallot olivat heitäkin kiusanneet, mutta yksi, Aline, oli vakuuttunut siitä että ne olivat Enkeleitä joilla oli hänelle viesti Jumalalta, eikä hän suostunut poistumaan. Robert käski kilpigrogia hakemaan Alinen, mutta hän pani vastaan, kunnes Lara hänet nukahdutti, ja grogi raahasi hänet ulos, ja ryhmä palasi Millardin ja muun väen luo.

Morag ja Rahim koittivat kovasti ikkunaluukkuja tempoa, mutta ne olivat tiukasti säpissä, eivätkä he tässä onnistuneet. Kun heidänkin kimppuunsa tulipalloja yritti, vaikkakin Stephenin kuvajaisen ohittaesaan paljon heikentyen, palasivat hekin muiden luo. Millardia vastaan oli noussut Adrian, kovin uskonnollinen vartija, joka väitti kaiken olevan jumalan vihaa niistä synneistä, joita velhot olivat tehneet. Millard ja Lara löysivät tässä yhteisen sävelen, ja Adrian käskettiin hiljaiseksi. Vielä yksi oli joukosta poissa, sillä Frederik, tuore tulokas palvelijoiden joukossa, oli aamunkoitteessa käsketty siivoamaan kirjastoa. Velhot lähtivät sen oven luo, ja tällä kertaa onnistuivat Morag ja Rahin puskemaan läpi voiman, joka koitti heitä pois työntää, eikä nyt tulipallojakaan ilmaantunut. He avasivat varovasti oven, ja kun ei vieläkään tulipalloja ilmaantunut, lennähti Lara pienen kopioitsijan kopin ovelle, ja koitti Frederikiä sieltä ulos maanitella. Frederik oli kuitenkin kovin peloissaan, eikä suostunut linnoittamastaan kopista poistumaan, tulipalloja kovasti peläten, ja aivan syystäkin, sillä sellaisia ilmaantui Laraa kiusaamaan, mutta Morag sai ne ohjattua kiviseiniin. Rahim kiersi kirjaston ulkopuolelle, ja onnistui avaamaan kopin ikkunan, ja Lara käski Frederikin ulos. He kaikki poistuivat takaisin muiden luo, Rahim paransi haavoittuneita ja Lara kehui valaliiton palvelijoita rauhallisesta toiminnasta. Auringonlaskun aikaan Stephenin kuvajainen ja tulipallot heikkenivät, ja seuraavan auringonnousun aikaan ne katosivat.

Seuraavana aamuna, kun Stephenin katoamisesta oli kulunut vuorokausi, astuivat Lara ja Rahim varovasti sisään Stephenin taloon. Punahattu Jocelin seurasi ja neuvoi heitä, ja todisti, että he olivat kunnioittavia Stephenin tiloja kohtaan ja tallensivat kaiken löytämänsä. Henri kävi taas herättämässä Robertin ja Moragin. Vastaanottohuone oli kuten ennenkin, ja makuuhuoneen oven avattuaan he kuulivat pienen kellon äänen. Rahim haisteli taikuutta havaiten, että makuuhuoneen ja laboratorion välisen oven päällä oli pieni aukko, jossa oli hopeinen kello. He jatkoivat laboratorioon, ja löysivät kaikenlaista mielenkiintoista. Lara rupesi tutkimaan lukulehterin papereita ja Rahim tilaa yleensä. Nyt hän haistoi tulipadassa taikuutta kahdesti, itse padassa ja jotain sen pohjalla. Paikalle saapuivat Robert, joka tutki pöytiä ja niillä olevia kokeita, ja Morag, jota kiinnosti tulipata. Rahim tutki isoa vaakasuuntaista kivipaatta ja Lara löysi varoituskirjeen, jonka Stephen oli avannut toissapäivänä. Morag suojasi itsensä tulelta taikuudella ja kaivoi padan pohjalta käärökotelon, jossa oli raskauttavia todisteita Stephenin sopimuksista paikallisen apotin kanssa. Taikuudella myös avattiin pöydät ja kivipaasi, ja niiden sisältä löytyi paljon lisää Stephenin kirjeenvaihtoa sekä tutkimustuloksia. Stephen oli tehnyt luostarille suojaavan kiven, ja saanut erioikeuden verottaa Libelluksen valaliiton talojen ympäröivää aluetta. Jocelinin kanssa neljä velhoa tuumasivat, että olisi hyvä purkaa Stephenin tekemät erioikeudet ennen kuin Quesitor saapuisi tutkimaan tehtyjä rikoksia Hermeettisen sääntökunnan lakeja vastaan.

Lara sai selvitettyä neljä grogia, jotka olivat kaksi vuotta aiemmin kuljettaneet Stephenin tekemän taikakiven luostariin, sekä raskastekoisen vankkurin. Seuraavana aamuna Lara loitsi taas itselleen ylevämmän olemuksen, sitten he lähtivät luostarille, kun Jocelin jäi valaliiton taloille siltä varalta että Quaesitor saapuisi tällä välin. Luostarin ulkopuolella olevassa kylässä Lara koitti kysellä luostarin väestä, mutta vain hiukan tarkensi tietojaan. Valaliiton väki otettiin kuitenkin hyvin vastaan, ja apotille sopi hyvin erioikeuden purkaminen. Aiempi saman kokoinen kivi löytyi kellarista, ja Robert onnistui tekemään hyvät tuet kivien vaihtamista varten. Työ jatkui pitkälle yöhön, mutta Stephenin taikakivi saatiin kärryihin. Lyhyiden yöunien jälkeen palattiin kotiin.
Quaesitor saapui muutamaa päivää myöhemmin hopliitin kanssa. Rahim ja Robert olivat tehneet kopiot kaikista papereista, Jocelin todisti niiden oikeellisuuden, ja kaikki antoivat myös sanallisia lausuntoja. Quaesitor saattoi olla hiukan pettynyt ettei päässyt kovistelemaan Stepheniä, mutta hyväksyi tilanteen ja lähti takaisin.

Stephenin muistiinpanoista löysivät muut valaliiton jäsenet vaihtoehtoisia paikkoja, joihin hän ei ollut päätynyt perustamispaikaksi. He lähtivät tutkimaan näitä paikkoja. Weymouthin kylän eteläpuolella oleva Portlandin niemi vaikutti hyvältä paikalta, ja käytiin neuvotteluja paikallisen hallitsijan kanssa. Hänen naapurinsa, ritari Robert, lähetti viestinviejän, pyytäen apua, sillä hänen nuori tyttärensä oli kadonnut mystisesti. Velhot päättivät mennä hyvän tahdon eleenä selvittämään tilannetta.

Robertin kartanolla velhot puhuivat lyhyesti lordi Robertille, sitten hänen tyttärensä Mathildan lastenhoitajalle Hildalle, ja vielä koiramestari Williamille. Hilda oli ensin kovin sekava, mutta Lara rauhoitteli häntä, ja he saivat tietää tilanteen perusteet. Mathilda oli ollut hoitajansa kanssa hiukan kauemmalla niityllä, kun oli yhtäkkiä tippunut kuoppaan. Hilda ryntäsi heti suuaukolle, ja kuuli Mathildan vaikerruksen, mutta ei nähnyt tätä. Hän palasi hetimiten kartanolle, ja Williamin ja muutaman apupojan kanssa ja varusteiden kanssa palasivat kuopalle. Poika ryömi kuoppaan, mutta se oli aivan tyhjä, ilman jälkeäkään Mathildasta. Seuraavan päivän etsinnät eivät tuottaneet tulosta, ja sen jälkeen lähetettiin viestinviejä joka palasi velhot mukanaan. Mathildan ja Williamin tarinat vaikuttivat aidoilta, joten velhot päättivät lähteä tutkimaan kuoppaa kedolla. Ennen lähtöä Morag pyysi Mathildan hiusharjasta hänen hiuksiaan.

Matkalla kedolle he olisivat kulkeneet lähikylän läpi, mutta huomasivat, että siellä oli jotain menossa. Lara lensi lokkina kuulemaan, kuinka paikallinen pappi paasasi paholaisista. Muiden luokse palattuaan he päättivät koittaa kiertää kylän, mutta Isä Geoffrey huomasi heidät ja tuli väkijoukon edellä heidän luokseen. Geoffrey syytti velhoja pirujen kätyreiksi, mutta ei osannut kovin hyvin perustella syytöksiään, joten he pääsivät jatkamaan matkaa.

Kedolla kuopasta huomattiin, että sen seinämät olivat kiveä ylös asti vaikka muu maa oli multaisampaa. Reitti onkaloon oli kapea, joten Lara muuttui taas lokiksi, häneen sidottiin köysi, ja laskettiin alas, ja soihtu myös perään. Kuoppa oli melko pieni, eikä siellä ollut ketään, mutta se oli vähän epäluonnollisen oloinen. Rahim ei onnistunut haistamaan kuin että jotain isompaa taikuutta oli saattanut tapahtua jonkin aikaa sitten. Morag otti Mathildan hiustupon esiin ja taikuudella keskittyen niihin onnistui löytämään suunnan häneen.

Velhot jatkoivat Moragin osoittamaan suuntaan ja auringon laskiessa pääsivät metsään, jossa reitti kapeni pensaikkojen rajaamaksi poluksi, ja todettiin paikalla olevan keijuvoimaa. Alue vaikutti kummallisen kuivalta, mutta päätettiin jatkaa eteenpäin sokkeloon. Rahim huomasi pian, että sokkelo vääntyili eksyttävästi, ja välillä näki silmäkulmastaan jotain liikehdintää. Pysähdyttiin, ja Rahim päätti koittaa vääntää okapensaat auki Moragin osoittamaan suuntaan. Hän sai tehtyä pienen aukon, mutta sieltä, ja kahdesta suunnasta käytävää, kimppuun pomppivat ihmisen kokoiset olkiukot.

Velhot taistelivat taikavoimillaan olkiukkoja vastaan. Ei Robertin vesivasama eikä Laran jää niihin purrut, mutta Morag sai yhden läimäistyä maahan ja palasiksi. Olkiukot onnistuivat hiukan mukiloimaan Laraa ja Robertia, mutta Robert suuttui ja poltti kahta jäljellä olevaa Tulisilla Nauhoillaan. Olkiukot eivät enää pystyneet hyökkäämään, mutta niiden heilunta ja Robertin loitsu sytyttivät metsää. Erilaisilla loitsinnoilla olkiukot saatiin maahan, osa palavasta puusta niiden päälle ja loput sammutettua.

Kun tämän jälkeen Morag taas keskittyi Mathildan suuntaan, nyt polku aukesi helposti metsän keskellä odottavalle keijuaukiolle. Mathilda kirmasi pienten eläinkeijujen kanssa, mutta velhoja vastaan asteli vanha Demissel-keiju. Hän höperteli vähän ja selitti että Mathilda halusi karata. Laran johdolla velhot selittivät tilanteen oikean tilan, ja lopulta pääsivät Mathildan kanssa palaamaan lordi Robertin kartanolle. Mahdollisesti voitaisiin myöhemmin mennä pyytämään keijuilta vielä Visiä.

Pääsivu