Oji opiskelee lisää Taikaesineiden luontia Chiziren kanssa, suorittaa vielä samaan syssyyn Muinaistekstien kääntämisen, ja välitkin paranevat epäilyttävien vitsailujen ja tuplasuoritusten juhlajuominkien myötä. Chizire esittelee pikkueläinten ja hyönteisparvien kutsuloitsunsa. Kotonella ei taaskaan suju Auvotaikuuden perusteet, mutta Esi arvostaa kovaa yrittämistä, ja Kotone oppii kuinka Esi ei pidä Chizirestä ja Koride Ulawasta. Vapaa-ajalla liikeen ja musiikin yhdistämisen jälkeen Noxolo hyvänä kaverina kertoo ruumin kautta havaitsemis-loitsustaan. Wunmi opiskelee Maagiselta tarkkailulta suojautumista Ignacin kanssa ja suorittaa esseekurssina Toismaailmalliset tanssit, ja hiukan oppii lisää, mutta kovasti Ignaci pitää salaisuuksiaan. Savina opiskelee Humanoidianatomiaa Haibramin kanssa – tullen tulokseen että kait Savina tosiaan on humanoidi – suoriutuen kurss

Lesedi kutsuu käymään toimistollaan, Savina laittaa heti panssarin päälle. Lesedillä on kaveri, Tokku, jolla on uusi talo ja siellä räyhänhenki, eikä Tokku-raukka ole saanut unta moneen päivään. Otetaan osoite talteen ja luvataan selvitellä, mutta tutkitaan aihetta hiukan ensin: ovat aineettomia epäkuolleita, osaavat paiskoa esineitä, luultavasti on jokin syy (ongelma, päähänpinttymä, jne.) jonka takia eivät ole päässeet eteenpäin. Savina kysyy Kotonelta, että pitäisikö kutsua Noxolo mukaan, ja hän suostuu Kotonen pyynnöstä.

Seuraavana aamuna pääsemme Tokkun talolle – vanha, mutta kunnostettavissa – ja hän odottaa meitä kuistilla, koskapa henki ärsyyntyy vieraista. Räyhänhenki näyttää kissakansan luurangolta silloin kun se on muuttunut näkyväksi. Osaa ainakin säikytellä sekä heittää esineitä joko yksitellen tai ympärilleen pyörremyrskynä. Kyselemme kaikkea: ilmeisesti ymmärtää yleiskieltä, kiusaa joka paikassa taloa ja melko lailla mihin tahansa aikaan. Heti kun olemme kaikki astuneet sisään, ovet ja ikkunat paiskautuvat kiinni ja saamme tietää valitettavan seikan: Tokkulla on kokoelmassaan paljon kiviä, ja nyt ne lentelevät meitä päin! Räyhänhenki ilmaantuu ja ulvoo kammoksuttavasti, mutta emme heti pakene! Wunmi pyytää omalta hengeltään apua, ja tajuaa että räyhänhengen paikka on talossa ja että lähelle ei kannata mennä. Oji kannustaa Kotonea ymmärtämään henkeä, ja hän saakin puhuttua hengelle! Henki kertoo, että hänet on petetty! Häneltä on viety leopardipatsas (pieni, sateenkaarenkirjava), ja sen vei hänen parhaaksi kaverikseen luulemansa Kalembi! Oji kysyy, että millainen tyyppi Kalembi on: kuulemma yksi kaupungin varakkaimpia kauppiaita, ei pitäisi olla mitään syytä viedä patsasta Gerrus-raukalta, ja Oji pohtiikin, että olisko joku muu esittänyt Kalembia päästääkseen Gerruksen lähelle viemään patsaan. Valitettavasti Oji ei muista Kalembia, mutta Kotone tietää, että hänen bisneksensä ovat kuihtuneet eikä ole ollenkaan niin varakas, vanha mies jolla sentään vielä vientikauppaakin. Palataan ulos kuistille ja selostetaan tilanne Tokkulle.

Kotone tietää sekä missä Kalembi asuu että missä hänen kauppansa, “Kaikkialle ja sen yli”, sijaitsee. Mennään kaupalle ensin, matkalla pohtien motiiveja, mutta häntä ei löydy kaupasta, vain keski-ikäinen nainen (Nalefe) jota ei kiinnosta meidän kyselyt ja kertoo että Kalembi viettää päivänsä yleensä kotonaan. Jatketaan Kalembin pikkukartanolle, jossa portilla odottaa kolme hienosti puettua vartijaa. Kotone koittaa suostutella heitä päästämään meitä sisään, mutta Savinan vihjailut mahdollisesti kirotusta esineestä toimivat paremmin, eli vähän ajan päästä vartija Ntabi johdattaa meidät kärsineeseen ja hämärään kartanoon. Rähjäisesssä, vanhalta mieheltä haisevassa olohuoneessa odottaa Kalembi, vanha ihmismies, ja pyytää Ntabia odottamaan ulkopuolella. Kotone selittää tilannetta, mutta vain pienellä painostuksella Kalembi murtuu ja myöntää, että on syyllinen. Hän oli velkaisena joutunut “Leka”-Habu kiristämäksi; Kalembi tiesi kellä on arvotavaroita, Habun kumppani murtovaras “Koipireisi” (Grippli) avasi paikat ja Kalembi osoitti tavarat. Valitettavasti Gerrus heräsi, ja, Kalembi päätti että ennemmin Gerruksen henki kuin hänen. Habu on nyttemmin kuollut mutta “Koipireisi” pitkine tiirikoineen on noussut Nantambun rikollisten johtoon; Savina hetken kaiveltuaan muistaa että Oban häkkien luona oli jotain, kaivaa ne esiin ja näyttää Kalembille, joka myöntää että voisivathan ne olla “Koipireiden”. Ojin ajatus että jos mennään kurjimpaan satamanosaan ja huudellaan, eiköhän joku reagoi? Kotone & Wunmi sen sijaan ovat kuulleet “Koipireidestä” ja arvioivat että pitää edetä varovaisesti. Palataan Tokkun luokse ja kerrotaan tilanteesta, samoin Gerrukselle, ja Kotonen sydämellinen kirje saa Kalembin sovitteluna tarjoamaan Tokkulle majapaikan siksi aikaa kun koitamme selvitellä tilannetta; Lesedi on tyytyväinen että Tokku poissa hänen nurkistaan mutta ei kannusta menemään heti rikollisten kimppuun.

Pääsivu