Galaktisessa Imperiumissa on aina ollut aatelissukuja. Imperiumin alkuaikoina niillä saattoi olla enemmän valtaa, mutta nykyäänkin sukuun kuuluminen tuo useimmilta kansalaisilta jonkinlaista kunnioitusta, mikäli kyseisen henkilön käyttäytyminen on aateliselle sopivaa. Suuri osa tavallisista kansalaisista elättelee ainakin pientä unelmaa oman suvun perustamisesta ja siten nimensä varmistamista historian kirjoissa. Aatelissukujen määrä on valtava; tämä ei liene yllätys ottaen huomioon että joinain aikakausina kuka vain on voinut perustaa oman sukunsa ja nykyäänkin prosessi on mahdollinen joskin mutkikas. Uusien sukujen syntytahti vaihtelee jonkun verran; nopean talouskasvun aikoina sekä sotien jälkeen määrä voi kasvaa nopasti, laman ja sotien aikana taas sukuja tuhoutuu rahan puutteeseen tai aluevaltauksiin. Tällä hetkellä Suursukuja on tällä hetkellä kuudesta kolmeenkymmeneen, riippuen heraldiikosta jolta kysyy. Aatelissukuja on yhteensä reilut parisataatuhatta, joskin suuri osa tietenkin kohtalaisen pieniä.
Kuka sukuun kuuluu, riippuu suvusta. Kaikilla suvuilla on omat
määritelmänsä; suurin osa on rajattu jollain tavalla päähenkilön
perheeseen ja heidän lapsiinsa. Monissa suvuissa on myös luokiteltu
erilaisia "sukuun kuulumisen" asteita; pahimmissa tapauksissa näitä
voi olla kymmeniä, ja niitä eivät osaa erotella kuin suvun omat
luotetut heraldiikot. Esimerkkinä annettakoon Keisarisuvun onneksi
yksinkertainen luokittelu, johon kuuluu kolme eri astetta:
Keisarilliseen perheeseen eli Keisarisuvun ytimeen kuuluvat kaikki
entiset keisarit, tämänhetkinen keisari ja hänen puolisonsa sekä
kaikki heidän jälkeläisensä.
Keisarilliseen lähisukuun kuuluvat kaikki entisten keisarien puolisot
ja lapset jotka eivät kuulu keisarilliseen perheeseen sekä keisarin
jälkeläisten puolisot.
Muuhun Keisarilliseen sukuun kuuluvat kaikki vanhimman elossa olevan
keisarin jälkeläiset, jotka eivät kuulu kumpaankaan ylempään sekä
keisarin jälkeläisten puolisoiden muut lapset sekä muutama erittäin
ansioitunut keisarillisen suvun palvelija.
Moniin sukuihin voidaan ottaa jäseneksi halukkaita henkilöitä; pääsyn
helppous vaihtelee. Useimmiten henkilön on tehtävä suvulle jokin suuri
palvelus; joissain vähemmän arvostetuissa tai erittäin köyhissä suvuissa
paikan saattaa saada pelkällä rahallakin.
Pienemmät suvut, joiden resurssit ovat vähäisempiä, muodostuvat yleensä
vain yhden lajin henkilöistä; isompiin sukuihin kuuluu yleensä usempia
geneettisesti läheisiä lajeja ja Suursukuihin voi kuulua satojen eri
lajien edustajia. Muutamat suvut vaalivat "rodullista puhtauttaan",
mutta koska bioteknologia on erittäin kehittynyttä, suurin osa suvuista
on valmis ottamaan miltei kenet vain jäsenekseen - jälkeläisten saanti
voidaan yleensä varmistaa. (Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikkiin
sukuihin pitäisi avioitua, mutta se on yleistä ja yleensä takaa
korkeamman paikan suvun hierarkiassa.)
Erittäin monilla vanhemmilla aatelissuvuilla ainakin osa sukuun
kuuluvista omaa erilaisia mystisiä taitoja. Taidot vaihtelevat suuresti
sukujen välillä ja joskus sisälläkin; esimerkiksi monissa suvuissa
yksinkertaiset energiakilvet ja -lataukset ovat yleisiä. Muita usein
esiintyviä teemoja ovat jonkun elementin hallinta, (paikallisiin)
eläimiin liittyvät taidot tai ominaisuudet tai erilaiset ajatusten
hallintaan tai lukuun liittyvät taidot.
Mistä aatelissuvuille on ilmaantunut voimia, ei useimmissa tapauksissa
tiedetä, mutta tiedettyjen syiden perusteella on helppo arvata
yleisimpiä tapoja:
Aatelissuvuilla on yleensä "sukukartano", jossa suvun päämies asuu. Suvun
päämaja itsessään voi olla loistelias palatsi, maanalainen luolaverkosto,
jättimäisen puun ympärille rakennettu teltta tai vaikka oma, pienen kuun
kokoinen avaruusalus. Muutammilla harvoilla suvuilla ei ole edes omaa
kartanoa, joko uskonnollisten, taloudellisten tai turvallisuuteen
liittyvien syiden takia.
Miltei kaikilla suvuilla on kuitenkin oma keskuksensa, josta niiden
vaikutus leviää ympäristöön. Suursukujen suora vaikutusaluekin on useiden
aurinkokuntien kokoinen, ja ne toimivat omina valtioinaan Imperiumin
sisällä. Pienimmät suvut voivat suurissa vaikeuksissa jo oman, pienen
kaupunkinsa viranomaisten kanssa, joskin tällaisilla suvuilla ei kovin
hyviä tulevaisuudennäkymiä ole. Suurin osa suvuista on melko
vaikutusvaltaisessa asemassa omassa valtiossaan, oli tuo valtio sitten
pieni niemenpää suuresta mantereesta tai kokonaisen aurinkokunnan
kokoinen. Tärkeintä kuitenkin on, että suvun toiminta yleensä estyy
merkittävästi mikäli se ei voi toimia omalla alueellaan riittävän
vapaasti.
Mitä isompi suku on, sitä kauempaa sen keskusalueilta myös löytyy sen
edustajia. Suursuvut pitävät edustustoja ympäri imperiumia, pienemmät ja
keskikokoiset niissä paikoissa, jotka ovat tärkeitä omalle ja
kilpaileville suvuille. Edustustot, erityisesti Tenhonilla,
kisailevat usein loistokkuudessa keskenään kuvatakseen edustamansa sukunsa
mahtia.
Mihin tahansa aatelissukuun kuuluminen tuo mukanaan politiikan. Usein siitä ei ehkä politiikkana puhuta - asioita järjestetään, niistä keskustellaan, tehdään sopimuksia, annetaan ja vastaanotetaan lahjoja, ja niin edelleen. Loppujen lopuksi kuitenkin vain joitain aivan pienimpiä sukuja lukuunottamatta kaikki, mitä jonkin suvun jäsen tekee, muuttuu ennenmmin tai myöhemmin politiikaksi. Edes kauneinkaan rakkaustarina tai traagisinkaan kuolema ei tältä kohtalolta välty.
Suvun ulkoinen politiikka on virallisesti se, mitä sen johtohahmo tai
-perhe sanoo sen olevan. Tosiasiallisesti suvun politiikka on sen
aktiivisten ja voimakkaiden jäsenten päätösten, tekojen, juonittelujen ja
kaikki muunkin toiminnan summa. Pienemmät suvut joko onnistuvat yleensä
toimimaan yhteen hiilen puhaltaen tai sitten ne ovat heikkoja juuri
sisäisen riitelynsä vuoksi. Suuremmissa suvuissa ulkoisen politiikan
yhtenäisyys riippuu johtohenkilöiden kontrollin määrästä muuhun sukuun
nähden.
Sukujen ulkoiseksi politiikaksi katsotaan yleensä niiden toiminta
Keisariperhettä, Avaruusvoimia sekä Imperiumin virastoja kohtaan samoin
kuin toiminta kauppahuoneita ja -kiltoja, paikallisia viranomaisia ja
sotilasjoukkoja sekä Imperiumin kansalaisia kohtaan yleensä.
Sukujen välinen politiikka on pääasiallinen syy, miksi Keisariperhe saa yleensä olla rauhassa muilta Suursuvuilta. Suvut voivat kinastella keskenään mitä ihmeellisimmistä asioista, ja monet riidat voivat juontaa enemmän kuin yhden Keisariperheen vaihdon taakse. Sukujen väliset liitot eivät yleensä kestä aivan niin pitkään; mikäli jotkin suvut tekevät riittävän kauan yhteistyötä sulautuvat ne useimmiten yhdeksi suvuksi.
Sukujen sisäinen politiikka on luultavasti vaarallisin tässä mainituista.
Muiden sukujen jäseniin ei yleensä voi eikä kannata täysin luottaa, mutta
suvun jäsen joka ei luota yhteenkään toiseen oman sukunsa jäseneen ei joko
selviä pitkään hengissä tai koskaan kohoa korkeaan asemaan. Pienemmissä
suvuissa tämä ongelma on vähäisempi - riitoja perheenjäsenten kesken toki
voi olla, mutta kaikki tuntevat toisensa ja henkilökohtaiset tapaamiset on
yleensä helppo järjestää.
Toisaalta, mitä suuremmaksi suku käy, sitä monimutkaisemmaksi suhteet
suvun jäsenten välillä meneväy. Muutamat Suursuvuista ovat niin syvällä
sisäisissä riidoissaan että niiden on täysin mahdotonta luoda pitävää
fasaadia ulospäin; vain niin kauan kuin niiden jäsenten mahti yhteensä
säilyy voimakkaana eivät vähäisemmät suvut pysty hajottamaan niitä.
Toiset Suursuvut onnistuvat pysymään paremmin koossa muutaman johtohahmon
avulla, joka tietenkin keskenään mittelevät asemistaan, mutta pystyvät
ainakin aika hyvin kontrolloimaan muita suvun jäseniä, jolloin pahat
riidat saadaan lopetettua ennen kuin ne ryöstäytyvät käsistä.
Aatelissukujen näkemys talouteen vaihtelee suuresti, mutta suurin osa
suvuista olisi varmaankin onnellisempia, jos se ei olisi ihan niin
tärkeää.
Vaikka on olemassa monia kauppiassukuja, suurin osa suvuista ei ensi
silmäyksellä näytä olevan kovin voimakkaasti Imperiumin talouteen
sidoksisssa. Totta onkin, että monet suvut yrittävät olla tietyillä
aloilla omavaraisia - usein historiallisista tapahtumista riippuu, mitkä
nämä alat ovat. Toisaalta, monilla suvuilla niiden pitkän historian aikana
keräämä kiinteä omaisuus antaa sellaisen kuvan, että niiden jäsenten
elämän tulisi olla huomattavasti ylellisempää kuin mihin varat
todellisuudessa riittävät. Kun tähän vielä lisätään Keisarillisen perheen
asettama esimerkki loisteliaisuudesta - jota aatelisten ei ehkä
lakiteknisesti ole pakko seurata, mutta käytännössä ainakin halvemmilla
keinoilla imitoitava - voidaan nähdä miksi suurin osa aatelisista aina
hieman vieroksuu kaikkea talouteen liittyvää.
Sukujen yleisimmät tulojenhankintakeinot liittyvät aloihin, joissa raha
liikkuu paperilla ja käsiään ei varsinaisesti tarvitse työllä liata.
Tärkeitä aloja ovat vuokranantajina toimiminen, kauppasopimukset,
vakuuttaminen sekä joskus myös pankkitoiminta. Myös monet eri taiteen
alat, rakennuttaminen ja viihde- ja vapaa-ajan alat tuovat aatelissuvuille
niiden tarvitsemaa rahaa. Ehkäpä hieman käänteisesti eräät aatelissuvut,
useimmiten nuoremmat sellaiset, paneutuvat raskaisiin, likaisiin töihin
korostaakseen kykyään toimia tavallisten kansalaisten kanssa.