Työn alla. Kuikon kansalaisia eniten yhdistävä tekijä on usko Seitsikkoon ja sen palvonta. Toismaallisina tahoina jumalat eivät kuitenkaan itse auta kuolevaisia, vaan välittäjinä heidän ja palvojien välillä on papisto, joka on järjestäytynyt Seitsikon Kirkoksi.
Seitsikon uskon olennaisin osa ovat Kahdeksan Käskyä. Kukin jumala on antanut kirkon uskollisille oman käskynsä, muutamaan sanaan tiivistetyn ydinviestinsä. Kirkon messuissa nämä toistetaan käytännössä aina jossain vaiheessa osana toimituksia. Huomiona sanottakoon, että monet kaupunkilaiskirkot ovat Zandin käskyn suhteen melko välinpitämättömiä, ja syrjäisemmät tai konservatiivisemmat yhteisöt jättävät Marleen käskyn kokonaan pois jos messussa on mukana vain paikallisia. Käskyjen jälkeen on esitetty avartavia ohjeita, jotka eivät ole aivan yhtä virallisia mutta jotka löytyvät monista pyhistä teksteistä.
Mitään yhteistä virallista uskontunnustusta ei ole, vaan kukin saa sanoittaa kunnioituksensa, tarpeensa ja omistautumisensa jumalille haluamallaan tavalla. Monet lisäävät yhteisiin osiin omia henkilökohtaisia viitauksiaan enkeleihin, pyhimyksiin tai jonkin jumalan tiettyyn aspektiin.
Kirkon päivittäisen toiminnan selkärangan muodostavat piispat ja rovastit. Nämä parisenkymmentä vanhinta ja arvostetuinta pappia pitävät säännöllisesti yhteyttä toisiinsa ja tapaavat valtiopäivien yhteydessä järjestetyissä kirkolliskokouksissa. Heidän kauttaan tieto kulkeutuu sitten alemmille papeille, jotka levittävät sanomaa ja pitävät huolta kansalaisten henkisistä tarpeista. Lisäksi kirkon piirissä toimivat luostarit ja inkvisitio, joiden lisäksi on liitännäisenä erilaisia opistoja, ritarikuntia, tiloja, kirjureita, käsityöläisiä ja kaikenlaista muuta väkeä. Kirkon lain mukaan useimmilla edellisistä on omia oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan, mutta tavallisen kansan näkökulmasta hierarkiassa on kaksi tasoa: piispojen johtamat hiippakunnat, joiden alaisuudessa seurakunnat toimivat.
Hiippakuntaa johtaa tosiaan piispa, paitsi Kalaunissa arkkipiispa, jonka katsotaan olevan ensimmäinen vertaistensa joukossa. Piispan kirkkona on katedraali, eli erityisen iso ja komea kirkko, ja hänen alaisuudessaan toimii rovasteja ja pastoreita, jotka hoitavat omien seurakuntiensa kirkollisia asioita. Lisäksi piispalla on ainakin muutama pastori hoitamassa ihan vain päivittäisiä messuja ja muita toimituksia, piispan keskittyessä enemmän hallinnolliseen puoleen. Katedraalien ja muutaman muun tuomiokirkon tärkeä funktio on, että ne ovat paikkoja jossa voidaan käsitellä kirkon lain alaisia oikeustapauksia. Tällä hetkellä piispoja on Marassa, Kassburgissa sekä Oinaalassa, mutta löytyy myös jokunen kunnianhimoinen rovasti, jotka näkevät, että tämä asema heillekin sopisi.
Kirkon vanhojen lakien mukaan rovastit ovat piispojen apulaisia, mutta nykypäivänä he ovat useimmat omien seurakuntiensa asioiden hoitajia. He toimivat kyllä piispojen alaisuudessa, mutta tuomiokirkossa toimivan rikkaan kaupungin rovastin valta ja asema ei paljoa piispasta jälkeen jää. Rovastillakin on aina apunaan alempaa kirkonväkeä, joskus pastoreitakin. Tuomiokirkko löytyy Tomarasta ja Harnigista; muuten rovasti löytyy useimmista paronikunnista ja muutamasta muustakin paikasta -- esimerkiksi Rautakilvillä on oma rovastinsa.
Pitkin ja poikin Kuikon maata on kyliä, pienempiä ja suurempia, ja useimmista niistä löytyy kirkko ja sieltä pastori. Pastorit ovat se verkko, joka pitää Kuikon kirkon toiminnassa, pyhät toimitukset käynnissä ja sielut hoidettuna. Heillä ei ole samanlaista suoraa valtaa kuin piispoilla ja rovasteilla, mutta ei yksikään rovasti ole kuuro, jos useampi hänen pastorinsa tulee samasta aiheesta puhumaan. Kun puhutaan papeista, yleensä tarkoitetaan siis pastoreita, rovasteja ja piispoja.
Pastoreita, kuten ylempiäkin pappeja, avustavat hengellisen puolen asioissa diakonit ja maallisemmissa toimissa suntiot. Näistä diakonit useimmiten kuuluvat papistoon, mutta suntiot eivät. Kumpaakin arvoa saatetaan myös myöntää määräaikaisena, esimerkiksi jonkin tietyn tehtävän loppuunsaattamiseen asti. Lisäksi omaa hiippa- tai seurakuntaansa hoitavien pappien vastuulla ovat pieniä pyhättöjä tai kappeleita hoitavat kappalaiset. He ovat yleensä jonkin suuremman maatilan uskossa vahvoja ja hiukan koulua käyneitä perheenjäseniä, jotka voivat hoitaa jokapäivisiä toimituksia pienemmillä ja etäisemmillä paikkakunnilla, jossa kokonaisen seurakunnan jatkuvaan toimintaan ei ole varaa. Kappalaisia on myös jonkun verran hoitamassa katedraalien, tuomiokirkkojen ja luostarien yksittäisiä, tietylle pyhimykselle osoitettuja pyhättöjä; useimmiten nämä pyhimykset ovat vahvasti vaikuttaneet kappalaisen elämään, ja he kiitollisuuden tai velvollisuuden tunnosta hoitavat pyhättöä. Kappalaiset kuuluvat papistoon, mutta heillä on siis myös maallisempi "päivätyö". Diakonien ja kappalaisten puolisot tai lapset eivät kuulu papistoon samalla tavalla kuin pappien.
Monin paikoin maaseuduilla sijaitsee luostareita, joissa Seitsikolle elämänsä pyhittäneet munkit elävät yksinkertaisissa yhteisöissä. Luostarit on usein perustettu maaseudun ja erämaan rajoille, mutta ajan myötä maaseutu on levinnyt niiden ympärille. Myös muutamissa kaupungeissa on luostariyhteisöjä, joiden jäsenet auttavat köyhiä tai hoitavat muita kirkollisia tehtäviä. Luostaria johtaa aina Abbe, joka kirkon arvoasteikossa vastaa suurin piirtein rovastia.
Monet luostarit ovat erikoistuneet parin-kolmen tietyn taidon ylläpitämiseen -- yleisiä ovat esimerkiksi tietynlaisen oluen paneminen tai juuston valmistus, mutta myös tiettyjä pysyvämpien tuotteiden erikoisosaajia löytyy, kuten hevosvaljaiden tai puutyökalujen tekijöitä. Useimmat näistä ovat sijoittuneet siten, että vastaavia käsityölääisten kiltoja ei ole lähellä, mutta löytyy myös muutama jotka ovat nimeonmaan kiltojen osittain ylläpitämiä. Miltei kaikissa luostareissa on jonkinlainen kirjasto, jossa säilytetään ja kopioidaan paitsi uskonnollisia tekstejä myös näitä omien erikoisalojen lähdeteoksia.
Luostarielämä alkaa kokelasvaiheella, joka kestää yleensä ainakin puolitoista vuotta, mutta abben hyväksynnällä voi viedä paljon pitempäänkin. Kokelas voi periaatteessa koska vain lähteä, jos hän toteaa, ettei luostarielämä hänelle sovi. Mikäli hän ja abbe kokevat hänen kutsumuksensa olevan riittävän vahvan, kokelas vannoo noviisivalat ja aloittaa sitten noviisivuotensa. Noviisi osallistuu kaikkiin luostarin toimiin kuten munkitkin, joskin nuorimpana hoitaen raskaimmat asiat, samalla kun hän myös opiskelee kaikki tarvittavat uskonkappaleet. Jos vuoden koettelemukset ovat vahvistaneet uskoa, sen lopuksi hän vannoo valansa ja hänestä tulee täysiverinen luostarin jäsen. Munkin valat ovat yleensä elinikäiset, mutta ajoittain munkeilla on tarve palata maalliseen elämään; abbe päättää tapauskohtaisesti voidaanko tämä hyväksyä. Luostareissa ei yleensä hierarkiaa muuten juuri ole, ja abbekin kuuntelee tarkkalla korvalla pitempään munkkina olleita tovereitaan. Jokaisella luostarilla on kuitenkin myös historiansa aikana kertyneitä periytyviä tai väliaikaisia titteleitä, sekä taipumuksiin että tehtäviin liittyviä; näiden merkittävyys voi vaihdella melko humoristisesta hyvinkin mystiseen.
Sekalaista joukkoa. Voivat palvoa vaikka mitä, mutta Piruherrojen palvojat ongelmallisimpia.
Joidenkin kirkon jäsenten, kiertävien ritarien sekä suurtilallisten ryhmä. Periaatteessa kirkon ritarikunta. Nähdään usein inkvisiittorien käsirukkasena, mutta monilla usko on vähän liian palavaa että inkvisiittorit heihin kovin paljoa luottaisivat.
Vasararetki on kohtuullisen tunnettu termi.
Puolituiset palvovat Samuelaa ja Hainea ensisijaisesti, ja muita merkittävästi vähemmän.
ToDo: Piplia, kalliimpi, löytyy papeilta ja varakkaammilta. Katekismus, pienempi, pitäisi löytyä joka kodista. Kirkolla on toki kirjastoissaan satoja erilaia pyhiä tekstejä oppineiden tutkittavaksi, mutta tavalliselle kansalle tärkeitä teoksia on kaksi: Piplia sekä Katekismus.
"Seitsikon opetukset", kutsutaan myös nimellä "Piplia" (väännös vanhan Zesshin sanasta, joka tarkoittaa __todo__). Kolmisen sataa sivua pitkä, koostuu 12:sta osasta: * Luomiskertomus * Kuulevien matkat -- kuinka Seitsikon väki saapui Zesshin niemimaalle. ** Hiidet mainitaan kummallisesti (liittyen siihen miten alkuhiisiltä vietiin voimat) * 7 x [Jumala]n opetukset * Sananlaskut * Varoitukset (Mitkä asiat ovat pahoja, epäpuhtaita jne.) * Meitä odottava taivaspaikka
Pipliaa on levitetty koko Kuikon olemassaolon ajan, mutta sitä on myös viilailtu ja uudistettu sekä pappien näkemysten että jumalallisten ilmoitusten takia. Yleisen ihanteen mukaan se on yksi kolmesta nuorelle parille annettavia lahjoja, leivän ja suolan lisäksi, ja vaikka kirkko sitä yrittääkin levittää mahdollisimman pienillä kustannuksilla, on se näistä kolmesta lahjasta ehdottomasti kallein, joten vanhempia versioita annetaan usein myös.
Kirkolta saatava Piplia on aina nimellä "Todelliset ja täydet Seitsikon opetukset", mutta aiempiakin versioita siis on. Kirkon sisällä tunnetaan seuraavat kategoriat: * "Vanha", jonka käyttö on sallittua mutta joita papisto ei enää jaa. * "Vanhentunut", jotka pyritään keräämään kansalta pois, mielellään vaihtamalla uusimpaan joko pienellä hinnalla tai ilmaiseksi. * "Kuollut", jonka käyttö on kielletty ja jotka inkvisitio polttaa löydättessä.
Tällä hetkellä levityksessä on kuudes painos, joka on ollut käytössä jo yli 40 vuotta, ja jonka uusimista pohditaan vakavasti. 5. ja 4. painos ovat vanhoja, 3. & 2. vanhentuneita ja 1. kuollut.
Piplia tuotetaan muovaamalla savimuotteja, joihin sitten lasketaan sulaa metallia, ja syntyvillä metallilaatoilla voidaan painaa tarvittavat kymmenet tuhannet kopiot. (Grhaman ja Jandan papit siunaavat nämä muotit, jotta ne kestävät.) Piplia sisältää jonkun verran yhden sivun kokoisia kuvia, ja varakkaat palkkaavat taiteilijoita värittämään nämä.
Vanhentuneet tai kuolleet pipliat ovat usein keränneet jo hiukan maagista energiaa elämänsä aikana, tai vähintään ylimääräisiä reunahuomautuksia, rukouksia, muistiinpanoja ja muuta. Monilla noidilla on tällainen piplia, joka ei ainakaan helpota heidän ja kirkon välejä...
Tämän takia kirkko tuottaakin myös Katekismusta, muutaman kymmenen sivun opusta, johon on tiivistetty Piplian tärkeimmät opetukset. Katekismuksen puuttuminen kodista on helpoin todiste inkvisiittoreille henkilön synneistä, joten sellainen löytyy yleensä niiltäkin kansalaisilta jotka palvovat muita tahoja. Katekismus ja Piplia tuotetaan aina pareittain, joskin 1. katekismuksen painos on tehty vasta 5. piplian painoksen kanssa.
Saukarra, Kuiko & Hirva järjestävät kiertäen yhteisiä kirkolliskokouksia 7 vuoden välein, ja paikalla on kyllä piispoja Zesshistä ja kirkkoherroja Vojordien mailta ja Teukailastakin. Näissä suurkokouksissa sovitellaan uskonriitoja, verkostoidutaan ja koitetaan pitää kirkkojen uskot yhdensuuntaisina.
Paikalla olevat äänivaltaiset ovat kardinaaleja; kunkin kirkon arkkipiispalla on tämä status automaattisesti. Miltei kaikki piispat ovat myös kardinaaleja; useimmat muut kardinaalit ovat rovasteja tai apotteja, mutta joukossa on joitain pastoreita ja historiallisista syistä vielä yksi kappalainenkin. Kardinaaliksi vihkiminen tai vihkimyksen poisto tapahtuvat muiden asioiden hoitamisen jälkeen ja vaikuttavat siis vasta seuraavassa suurkokouksessa; nämä muutokset vaativat ehdotuksen ja kannatuksen kahden muun maan kirkon kardinaalilta. Kardinaali voi tarvittaessa valtuuttaa alaisensa toimimaan suurkokouksessa puolestaan, mutta enintään joka toinen kerta.