Ilmasto on lauhkeahko, mutta selvät vuodenajat ovat olemassa. Mitä lähempänä ollaan rannikkoa, sitä harvemmin on lunta ja kunnon pakkasia, mutta tyypillisenä talvena koko maa on lumipeitteen vallassa kerran tai kaksi. Sisämaassa lumi pysyy paremmin, mutta voi sielläkin sulaa talven aikana pois, ja maaliskuun lopussa vain syvimmissä rotkoissa tai kuusikoissa on enää lunta. Kesät ovat lämpimiä mutta harvoin erityisen kuumia.
Maasto on loivasti kumpuilevaa, nousten paikoin suuremmiksi mäiksi, jotka kulkevat nousten ja jyrkentyen melko lailla lounaasta koilliseen. Ensimmäiset paljashuippuiset vuoret toimivat käytännössä Kuikon ja Rautaparran rajana, joskaan virallista sopimusta rajasta ei ole tehty.
Kuukaudessa on viisi viikkoa ja viikossa kuusi päivää, jumalten mukaan. Samuelan päivä on ensimmäinen (ja lepo- sekä palvontapäivä), jonka jälkeen Ripatsin, Jandan, Grhaman, Zandin, ja lopuksi Hainen. Noin kahden kuukauden välein on Marleen päivä, viikkojen välissä; tällöin ihmiset pysyttelevät lähellä kotia eivät liiku ulkosalla yöllä. Talvipäivänseisauksena on Marleen päivä (noin seitsemän vuoden välein kaksi), jonka jälkeen on "kuukaudeton viikko", jolloin muistetaan kutakin jumalaa asiaankuuluvin menoin. Sen jälkeen alkaa uusi vuosi.
Suurin osa Kuikon rannikosta on loivaa kivikkoa tai hiekkaa. Isompia kiviä löytyy jonkun verran, mutta pitempiä jyrkänteitä on vähän ja nekin harvoin nousevat korkeudeltaan yli kuuden jaardin. Paikallisella mittakaavalla rantaviiva mutkittelee jonkin verran, mutta suurempia niemiä tai lahtia ei ole. Koko valtakunnan tasolla rantaviivan merkittävät muodot ovat kaksi suurta niemeä, läntisempi Villaniemi ja itäisempi Saapunki, sekä niiden välissä sijaitseva Suurlahti. Isompia saaria ei myöskään ole, mutta pienempiä, alle kymmenen virstan kokoisia, löytyy melko paljon.
Koko rantaa seuraa Kuikon Rantatie, jonka ali mereen virtaa säännöllisesti puroja ja jokia. Useimmat ovat melko rauhallisia, osa siinä määrin että muodostavat soisia suistoalueita. Jokaisen joen ja useimpien isojen purojen viereltä löytyy kalastajakylä, mutta varsinaisia kaupunkeja ei suurilla niemillä vielä ole. Rantatie on vähintään kelvollisessa kunnossa asutusten lähellä, mutta muualla sen kunto on hyvinkin vaihteleva, joten matkustaminen kylästä toiseen on nopeampaa veneellä.
Kasvatettavat kasvit: Ohra ja ruis soomejen käyttämiä, vehnä ja kaura gaarmannien, potut tuli Sianin vuorilta; muuten kasveja sekaisin PJ:n tarpeiden mukaisesti. Kahvi, kaakao ja tee tuodaan muualta ja melko epäluotettavasti; alasäädyt juovat erilaisia kuumia uutteita, kaikilla keittiöpuutarhoilla omat sekoituksensa. Eläimet "keskieurooppalaisia": hevoset, lehmät, possut, kanat, lampaat, vuohet, koirat, kissat. Uskonnon vaikutukset kasveihin ja ruokiin? Kasveista: Potut eli perunat yleisiä, mutta keisariäiti Leinihun elämänkerran perusteella voidaan arvata, että ne on alunperin tuotu Sianista jotain satoja vuosia sitten. Vehnää kasvatetaan eniten, mutta ohraa ja kauraa paikoitellen; ruista vain kaskeamalla. Nauriita, lanttuja, porkkanoita, kaalia, kurpitsaa. Hedelmäpuita monia, omenat yleisimpiä, pähkinöitä jonkun verran. (Myös päärynöitä, luumuja ja sen sukulaisia. Sitrukset yleensä harvinaista tuontitavaraa.) Paljon erilaisia marjoja löytyy.
Kukkulat nousevat koilliseen mennessä Rautaparran vuoriksi.
Puuta, kivijalat, aukio tai lähin yhteislaidun toimittaa torin virkaa ja käytetään markkinapaikkana, yksi päätie ja muutama sivukuja.
Alimmat kerrokset kiveä, ylemmät voi olla puuta. Tiiltä käytetään jonkun verran myös. Vähintään yksi kivetty tai sorapohjainen tori.
Kuikossa on kaksi suurempaa tietä, Pohjoinen ja Eteläinen Kuninkaantie, sekä pienempinä mutta merkittävinä teinä Rantatie, Hiisitie, Joutsentie sekä Selmoantie. Eteläinen Kuninkaantie on vanhempi ja parempaa tekoa, mutta Pohjoisesta puhutaan enemmän, koska nykyään suurin osa uudesta asutuksesta tapahtuu sen ympärillä. Kuninkaanteistä Eteläinen lähtee Kalaunista kaakkoon ja kulkee Maran, Harnigin ja Kassburgin kautta Hirvan rajalle, kun taas Pohjoinen käy koilliseen, kunnes Tomaran jälkeen kääntyy kaakkoon päättyen lopulta Kassburgiin. Eteläinen tie on koko matkaltaan kivetty ja kaikki sen sillat ovat kivestä tehtyjä, kun taas Pohjoisesta vasta noin kolmasosa on kivetty ja monet silloista ovat puuta. Kuninkaanteiden erikoisasema näkyy myös siinä, että niitä koskevat tietyt lait: teiden varrella tiluksiaan pitävillä aatelisilla on rajoitetumpi tullimaksujen keräysoikeus, sekä lisättyjä vastuita teiden kunnon, turvallisuuden ja kievareiden ylläpitoon liittyen. Vaikka jotkin aateliset kokevat nämä ylimääräisenä taakkana, toisien kohdalla Jandan hyvä tahto -- ainakin papiston mukaan -- vaikuttaa tuovan heille suurta yltäkylläisyyttä.
Rantatie on itse asiassa vanhempi kuin Pohjoinen Kuninkaantie, ja sen laatu paikoitellen on ollut Eteläisen tien tasolla, mutta nykyään useimmat osat ovat taantuneet hyväkuntoisiksi poluiksi. Tien tarkoitus oli alunperin helpottaa laivaston toimintaa, mutta todellinen käyttötarve ilmeni merkittävästi vähäisemmäksi. Hiisitie on Rautakilpien heimon alueelle vievä tie, josta suurin osa on heimon itsensä hallinnoimaa. Joutsentie vie Joutsenvirran reunaa Joutsenmutkasta Poikkipuolen kautta Felkdorfiin, ja sen varrelta lähtee useita pikkuteitä luoteeseen kaivoksille. Selmoantie pohjoisessa on uusin, ja sen on rakennuttanut paroniksi pyrkivä Ritari Selmoa, joka toivoo houkuttelevansa sen avulla enemmän väkeä kyläänsä Vuokkolaan.
ToDo: Lisää teiden laatua & kuntoa? Paremmat roomalaista tietä vastaavaia, monta kerrosta soraa ja maata. Heikommat yksi kerros karkeampaa soraa, sitten kerron hienompaa, lopusi karkeaa hiekkaa. Sillat..?
Ihon väriä lukuunottamatta Kuikon väestö on melko monimuotoista. Lähes kaikilla iho on vaaleanpuoleinen, joskin aivan valkeimmat sävyt kertovat sukulaisuudesta pohjanmiesten kanssa. Vastaavasti, kun iho on jo selkeästi ruskea, oletetaan henkilöllä olevan eteläisempiä sukujuuria. Ihon väri ei kuitenkaan ole erityisen vahva tekijä epäluulojen nostamisessa -- vieras kieli tai edes murre aivan samalla tavalla merkitsevät henkilön muukalaiseksi ja siten joidenkin silmissä epäilyttäväksi. Käytännössä kaikissa muissa ulkonäöllisissä seikoissa variaatio onkin sitten melko yleistä. Hiusten värit jatkuvat käytännössä valkoisista satojen ruskeiden sävyjen kautta mustiin, keltaisia ja punaisia unohtamatta. Useimmiten hiukset ovat lainehtivia, mutta suoria ja tiukkoja kiharoitakin on. Silmät ovat useimmilla ruskeat tai siniset, mutta harmaita ja vihreitäkin löytyy. Kasvojen ja ruumiden rakenne voi vaihdella suuresti; erityisen kauniiden ja laihojen epäillään olevan haltioille sukua, lyhyiden ja vantterien taas kääpiöille, mutta melkein todennäköisempää on, että kyseessä on vain perimän oikku tavanomaisten ihmisten lapsissa. Lapsien oletetaan perivän vanhemmiltaan jotain piirteitä, mutta joka tavalla vanhempaansa muistuttavaa lasta voidaan pitää epäilyttävänä.