Ks. myös hallinto-sivu.
Kuikon kuningaskunnassa on seitsemän kaupunkioikeudet saanutta yhdyskuntaa: Kalaun, Mara, Kassburg, Tomara, Oinaala, Harnig sekä [kuninkaan kreivikunta]. Näistä neljää ensimmäistä käsitellään omilla sivuillaan, joten niistä on vain lyhyt kuvaus alla.
Kalaun on Kuikon kukoistava pääkaupunki ja kuningassuvun hallintopaikka jo satojen vuosien ajan. Noin 45 000 asukkaalla myös Kuikon suurin kaupunki. Sijaitsee Saukarran rajalla, Rautavuon suun itäpuolella.
Mara sijaitsee keskellä Kuikoa eteläisen kuninkaantien ja Hiidenvirran suun kohtauspaikalla, suurten niemien välisen lahden pohjukassa. Hallinnollisesti Mara on täysin voimakkaan velhoneuvoston hallinnassa, ja heillä onkin ollut paljon ristiriitoja pääkaupungin ja muiden aatelisten kanssa. Pinta-alaltaan Kuikon suurin kaupunki, mutta vain 20 000 asukkalla melko tilavan oloinen.
Kassburg on Kuikon itäisin kaupunki, ja toiseksi suurin 25 000 asukkaallaan. Se on myös Kuikon ainoa todellinen vapaakaupunki, jossa valtaa käyttää kuusihenkinen neuvosto eikä yksi aatelinen. Kassburg on merkittävä pysähdyspaikka rannikkoa pitkin kulkeville laivoille, ja sekä pohjoisen että eteläisen Kuninkaantien itäpää.
Tomara on Pohjoisella Kuninkaantiellä sijaitseva Kuikon pohjoisin kaupunki. Noin 5 000 asukasta. Paronikunta, kuninkaan suosiossa, voisi sijaintinsa puolesta nousta melko helposti kreivikunnaksi jos saataisiin väkeä ja teollisuutta riittävästi kasvatettua.
ToDo
Eteläisellä tiellä, noin puolessa välissä matkaa Marasta Kassburgiin, kaakkoismäkien kupeessa, sijaitsee Harnigin kaupunki. Kaupungissa on noin 12 000 asukasta, ja sen herra on ikääntynyt Kreivi Greharg. Kaupungin tärkein elinkeino on karjatalous, ja Harnigin lampaista ja vuohista saadaan Kuikon parasta villaa. Muuta tuloa tuovat kaupankäynti, tullit Eteläiseltä Kuninkaantieltä, maatalous ja vähäisessä määrin kaivostoiminta ja metsät.
Ainoa varsinaisen killan Harnigissa muodostavat Kutojat, jotka ovat kohtalaisen yhteistyökykyisiä. Lampaankasvattajat yrittävät säännöllisesti muodostaa liittoja, mutta tyypillisesti he eivät saa kunnon rintamaa aikaan.
Kaivoksia kettumetsän itäreunoilla.
Santakontu Harnigin eteläpuolella, _nimi_kontu Villaniemellä.
Pohjoisin kolmasosa maasta on nimellisesti Kuikon aluetta, mutta siellä elää vain hiisiheimoja, jotka onneksi sotivat enimmäkseen keskenään. Rautakilvet ja Kettutassut ovat joutuveet mukautumaan ihmisalueiden laajentumiseen omilla tavoillaan, ja heistä onkin enemmän alempana; loput seitsemän heimoa listataan vain lyhyesti alla:
Asuvat Hiidenvirran laaksossa Kaurakivestä koilliseen ja Kassburgista pohjoiseen. Kuikon kansalaisia, kuvernööri on, hiisiakkojen kehät hallitsevat kyliä. Usko periaatteessa Seitsikkoa, mutta isovanhempia kunnioitetaan perheittäin. Muinainen heimonimi Sianhoitajat, jonka vaihtoivat piakkoin käännyttämisen jälkeen. Useimmista muista heimoista hiippailee säännöllisesti yksittäisiä hiisiä liittymään Rautakilpiin.
Asuvat suuren välimetsän alueella. Toiseksi sivistynein heimo; varovaisia, viekkaita ja valppaita ryöstelijöitä. Yksittäiset sankarihiidet ovat pätevämpiä kuin kuninkaallisten samoojien oppilaat hiipimisessä ja tarkkuusammunnassa. Tappavat ihmisrosvot jotka yrittävät asettua heidän maidensa reunoille.
Saukarran ja Hirvan kanssa on melko tiivit välit, enemmän tietysti niillä joilla on mahdollisuus matkustaa, eli yläluokilla ja kauppiailla. Aatelisille on tavanomaista laajentaa naimakauppojen ja liittolaisten etsintää nähiin naapureihin jos Kuikolaisista ei tunnu löytyvän sopivaa, ja samoin velhot ja Seitsikon Kirkon papit kirjelmöivät säännöllisesti kollegoilleen valtiorajoista juuri välittämättä. Köyhempi kansa yleensä pysyttelee lähempänä synnyinseutujaan, mutta isommat luonnonmullistukset, sodat, kulkutaudit, tai esimerkiksi huhut ihmeitä tekevistä pyhimyksistä voivat saada väkeä liikkeelle.