Oi, Kuikon kuningaskunta! Taivaita kohti kurkottelevien vuorten ja tyrskyisen meren välissä lepäävä jalokivi! Kuinka kimaltelevat jokesi laskevat halki kultaisten peltojen, raviten uutteraa kansaasi. Oi Seitsikko! Monet ovat olleet siunauksenne! Niin uljaasti olette suojelleet lapsianne halki historian, ja ohjanneet taitaen ohi monien karikoiden. Oi Kuikon kansa! Hyvien hallitsijoiden alaisuudessa olemme yhdessä rakentaneet valtiostamme rikkaan ja onnellisen.
Sivulta puuttuu vielä paljon... Osa saattaa myös siirtyä Hallinnon tai Säätyjen yleisille sivuille.
Aatelisto ja Papisto pidetään tarkoituksella erillään, ja kummallekin annettu omat tehtävänsä. Papisto ei voi omistaa maata eikä asumuksia, vaan he käyttävät kirkon moninaisia tiloja. Henkilö ei voi kuulua kahteen yläsäätyyn, paitsi poikkeuksena se, että velhosto hyväksyy joukkoonsa ne Marleen papit, joilta myös Seitsikon ulkopuolista taikuutta löytyy.
Yläsäätyihin pääseminen on monella alempien säätyjen jäsenellä unelmana. Muutamia tunnettuja keinoja on, ja joka vuosi kymmenittäin henkilöitä yläsäätyihin nostetaan, mutta monen miljoonan asukkaan valtiossa kyseessä on kuitenkin häviävän pieni osa väestä. Eri yläsäädyillä on tietenkin omat tapansa, miten heidän joukkoonsa noustaan:
Yläsäätyjen välillä siirtymiä tapahtuu jonkun verran, enimmäkseen aatelista papistoon ja toisin päin, velhojen ollessa näistä enemmän erillään. Pääsyynä tähän lienee se, että velhoilla on vähemmän lain määräämiä sidoksia alempien säätyjen elämään, ja siten vähemmän yhteisiä intressejä. Aatelisto ja papisto silti valvovat melko tarkkaan oikeuksiaan ja niiden siirtymättömyyttä. Papistoon siirtyvän aatelisen on siis hyväksyttävä, että hän menettää asemansa, eikä hänen edes välttämättä anneta siirtyä mikäli se aiheuttaisi perimysongelmia. Vastaavasti aatelistoon siirtyvän papiston jäsenen oletetaan pysyvän kuuliaisena kirkolle, mutta kaikki oikeudet toimittaa kirkon rituaaleja poistuvat, eikä Seitsikon voimia mahtavasti käyttämään kykenevää papisto halua joukoistaan päästää tahikka aateli vastaanottaa.
Aatelisten sisällä on ylimääräisiä jaotteluja: Kuningasperhe,
ylhäisaateli, maanomistajaritarit ja muut ritarit.
Aatelisto: perinteisesti maanomistajaritari ei hanki itselleen
vaakunaa, vaan muokkaa omastaan lapselleen. Nostettu maanomistajaritari
ei siis käytä omaansa, vaan antaa hänet nostaneen herran tehdä hänelle
vaakunan. (Jotkut muokkaavat omaansa, on sallittua, mutta pidetään
omahyväisenä.)
Maanomistajaritari saa rakentaa talostaan linnakkeen (luvan
pyydettyään), mutta ei erillisiä ulkomuureja; ulkomuurit on vain
ylhäisaatelille.
ToDO: laajenna: Valtiopäivien kulttuurinen merkitys aatelisten elämässä. [Valtiopäivät kestävät viikon, ja vaikka niihin kuuluu monia juhlallisia seremonioita,] komeita turnajaisia ja tiukkoja kilpailuja, [koko aika on yleensä tiukkaa politikointia.] [Aloitteiden käsittelyjä ja äänestyksiä on kaikkina muina päivinä paitsi Kuninkaallisen Gaalan päivänä] (vaihtelee vuosittain sen mukaan, ketä Seitsikosta on tarve eniten kunnioittaa).
Esimerkki yläaateliston häistä :
Papistossa: sama perheenjäsenten liittäminen kuin velhoilla, mutta poistamisessa syvästi uskovaisilla mahdolliuus jäädä Papistoon.
Velhostossa: oppilaat, adeptit & mestarit. (Suurmestareita harvoin.) Adepti virallinen termi, mutta muualla kuin Marassa (ja maalaisvelhojen tapauksessa sielläkin) kutsutaan kisälleiksi. Noidista 5-30% kuuluu velhostoon, monet jopa käyneet oppilaina Marassa ja teknisesti ottaen maalaisvelhojen kisällejä. Velhostoon liittyminen vaatii aina taikomiskykyjen toteamista, mutta kolme eri tahoa jotka voivat liittää: Maran Neuvosto, Kalaunin Kuninkaallinen Taikuusopisto, sekä Maalaisvelhot. Aikasarjassa Maran Neuvosto on vanhin, sitten politiikan kautta Kuninkaallinen opisto vastareaktiona Maran Neuvostolle, ja Maalaisvelhojen lupa liittää oppilaita velhostoon vastareaktiona Kuninkaalliselle Opistolle. Lisäksi pitää olla ollut vanhemman velhon opissa, joskin kokeneempien kandidaattien kohdalla tämä voi olla nimellistä ja keskittyä siihen että "opettaja" tutkii "oppilaan" taikuuskykyjä ja varmistaa että tämä osaa käyttäytyä velhostoon kuuluvalla arvokkuudella. Maalaisvelhot teknisesti ottaen kuuluu Maran Velhojen Neuvostoon, mutta suurin osa ei saa äänestää. Määrällisesti ehdottomasti suurin ryhmä, mutta mestareita aika vähän koska suurin osa teknisesti kisällejä. Oma "kylänvelho" -titteli on jossain kisällin ja mestarin välimaastossa. Kun kylänvelho löytää uuden oppilaan, pitää ilmoittaa toiselle (mestarit kelpaa aina myös) että on kokelaana, ja ainakin yhden kisällin pitää viimeistään seuraavan vuoden aikana todeta kokelaan taikomiskyvyt; tämän jälkeen oppilas siirretään Velhostoon. Kisälliksi pääseminen vaatii hyväksynnän Mestarilta tai kolmelta Kylänvelholta. Velhostoon liitetään myös ne velhojen puolisot tai lapset, jotka velho pyytää velhostoon liitettävän ja jotka eivät kuulu muihin yläsäätyihin. Velhon kuollessa kaikki taikomiskyvyttömät perheenjäsenet poistetaan velhostosta vuoden sisään velhon kuolemasta. Asiakirjoihin tilanne merkitään tarvittaessa liitteellä "perheenjäsen". Maalaisvelhot yleensä eivät liitä perhettään velhostoon.